Satujen rääsyiset prinsessat on yksi romanttisimmista jutuista. Sen vuoksi oletettavasti olen lapsesta saakka piirtänyt rääsyisiä prinsessoja vähintään yhtä paljon kuin tanssiaisasuisia prinsessoja. Rääsyjen kuningatar on tietysti Tuhkimo. Niin kauan kuin olen ymmärtänyt, että ihminen voi itse ommella nukelle vaatteita, olen miettinyt Tuhkimon rääsyjen ompelua. Kerran jo ompelinkin: pikkusiskon barbille vanhoista pellavahousuistani väsäsin paikkaiset rääsyt. Ja nyt heti jo viisitoista vuotta myöhemmin olen tekemässä seuraavia rääsyjä!
Ensimmäiseksi tietysti piti piirtää rääsy-Tuhkimo. Koskaan ei saa jättää väliin mahdollisuutta piirtää rääsy-Tuhkimo! Se on sääntö! (Pitää käyttää myös kaikki mahdollisuudet piirtää tanssiais-Tuhkimo.) Kaivoin jo piirtämisvaiheessa kangasvarastoni esiin ja mietin, mitä niistä käyttäisin. Lisäksi tietysti mietin, mitä aikakautta Tuhkimo edustaisi. Päädyin 1700-lukuun (höystettynä satuvivahtein).
Seuraavaksi vuorossa oli Tuhkimon värittäminen. Bonuksena pientä skräppäämistä. Sainpa testitilkut talteen! Ennen vihkoon liimaamista ne olivat jo viisi kertaa hukassa. (Tässä linkki Instagramiin, josta löytyy kuva koko skräppiaukeamasta. Kokonaisuudessaan kuvaan sisältyy toinenkin Tuhkimo sekä pari pulmallista kissaa.)
Sitten vuorossa oli perusteellinen flunssa. Ei kuvia siitä, mutta voitte visualisoida mielessänne nenäliinapakkauksia, kurkkupastillirasioita, Burana-purkin, nenähuuhtelukannun, sitruunaa, inkivääriä ja kiehuvan kuumia juomia, inhaloitavan kortisonipatruunan, antibioottipakkauksen, vaseliinia, valtavan tyynypinon sängyssä, sinkkitablettipurkin, nenäsuihkeen ja olisiko siinä jo kaikki. (No ei edes ole.)
Heti kun bakteerit ja virukset vilkuttelivat hyvästejään, minä palasin Tuhkimon rääsyjen kimppuun. Tässä värjääntyy puuvillabatisti Tuhkimon paitaa varten.
Tässä on meneillään lisävärjäys. Tein teepussilla tahroja hihansuihin ja vähän muuallekin. Samalla hinssasin hiekkapaperilla ja viilalla ohentumia kyynärpäihin ja takamukseen ja muihin sellaisiin kohtiin, joihin kuvittelen ensimmäiseksi tulevan kulumia (esim. liivin ja hameen vyötärön hiertämiä).
Tässä on paitapyykkäys numero mones. Pesin kankaan jo ensimmäisen värjäyksen jälkeen kunnolla. Lisätahroittamisen jälkeen pesin sen vielä kolmesti. Olisi katastrofi, jos Tuhkimon asusta irtoaisi väriä nukkeen tai toisiin nukenvaatteisiin! (Tämä nukenpaidan pyykkäys oli hirveän tyydyttävää puuhaa. Kivointa ehkä koko paidan tekemisessä! Olisipa kaikki muu pyykkäys yhtä hauskaa!)
Kuvassa nähtävissä nukenvaateompelijan perinteiset ystävät hiekkapaperi ja viila :D Kaikki peseminen ja Marseille-saippuan vaahdottaminen oli vallan tehokasta. Kangas pehmeni entisestään. Toisaalta teetahratkin liukenivat lähes olemattomiin. Mutta kuten näkyy, paitakankaan yleisilme on kyllä aika kaukana puhtaasta silitetystä batistista. Tuo viikattu kangas paidan alla siis on samaa batistia kuin mistä paita on ommeltu.
Tämä lähikuva näyttää, että kyllä rääsypaitaan jäi kaikista pesuista huolimatta väriä (pohjimmaisena puhdas kangas). Ilman kontrastikangasta Tuhkimon paita kuitenkin näyttää lähinnä vain tasaisen harmaahkolta (kuten seuraavasta kuvasta näkyy).
Tällainen lopputulos. Pistän parempia kuvia joskus kun on muutakin asua jo valmiina. Mutta tästä näkyy jo yleisilme. Paikat kyynärpäissä. Toisella puolella kaksi paikkaa, joista alempi on värjätty tummemmaksi. Toisella puolella yksi isompi, joka on tuore paikka ja sen vuoksi puhtaanvalkoinen.
Kun Tuhkimon rääsy-paitaa vertaa renessanssihenkisen Tuhkimo-asun (Disney-vivahtein) paitaan, näyttää rääsypaita oikeasti aika säälittävältä. Kun esittelin näitä miehelleni, hän huudahti säälivällä äänellä ja päivitteli, että onko tämä nyt reilua Tuhkimo-parkaa kohtaan. Minä muistutin häntä, että Tuhkimolla on luvassa kuitenkin valoista tulevaisuus. Haltijatarkummi ja kaikkea. Muistutus onneksi rauhoitti mieheni huolen!
Ihana Tuhkimo!
VastaaPoista