Tässä alla olevassa kuvassa on kaikki gaiwanini. Pienimmän veli toi halvalla Tukholmasta pari vuotta sitten. Lintu-gaiwanin ja sinivalkoisen gaiwanin täti toi Kiinasta. Maagisen sain tuliaisiksi, se oli kuulemma niin halpa, vaikka onkin käsin maalattu. Sinisestä maksan, koska se ei ollut ihan halpa. Mutta sepä onkin ohuen ohutta ihanaa posliinia, ja tietysti käsinmaalattu sekin.
Ja seuraavaksi esittelen lasisen teekannuni ja sen sateenvarjosihdin. Minulle tulee tuosta sihdistä mieleen aina Cherbourgin sateenvarjot. Ihme ettei Maija Poppanen, se olisi enempi normaali assosiaatio minun päässäni.
Kannu painaa tuskin mitään. Se on kevyt kuin kirjekuori ja kaataa teen kuin unelma. Tässä seuraavassa kuvassa esittelen sen mittakaavan kera. Kuvassa esiintyy myös pieni oolong-kuppi. Lasikannusta saa joko kaksi desin kupillista tai sitten neljä tai viisi tuollaista pikkukupillista, jotka ovat siis sosiaalisia kuppeja ja sopivia teenmaistajaisiin. (Puolen desilitran kupillinen on oikein hyvä annoskoko siinä tapauksessa, kun teetä juodaan vaikka viittä sorttia ja jokaisesta useita haudutuksia.)
Ja lopuksi haluan välttämättä esitellä koko astiastoni. Tällainen esittely on melkein kuin saisi keittää ystäville teetä.
Kuvassa siis gaiwanit sekä lasikannu vihreää, valkoista ja oolongteetä varten. Valkoinen kannu on mustaa teetä varten. Siinä oli metalliläppäkansi, jonka ruuvasin irti, sillä metallikannesta ei voi nuuhkia teen tuoksua. Pieniä juomakuppeja on vasta yksi, isompia kuppeja (takarivissä) on vierasystävällisesti kuusi. Mustan teen nauttimiseen on kaksi laakeaa kuppia. Muumi-mukeista sujuu aamupalan maitoteen ja yrttijuomien litkiminen. Mutta herkkumustat teet pitää juoda herkullisista ja siroista ja tuoksut nenään höyryttävistä kupeista.
Lisäksi meillä on vielä kolme isoa posliinikannua, jotka ovat vähän turhankin isoja, paitsi jos keittää porukalle iltasella rooibosta. Joskus tulevaisuudessa hankimme varmaankin vielä savikannun. Oolongille. Mutta sellaista pitää harkita huolella. Joten näillä mennään, ja iloisena mennäänkin.
Ja lopuksi haluan välttämättä esitellä koko astiastoni. Tällainen esittely on melkein kuin saisi keittää ystäville teetä.
Kuvassa siis gaiwanit sekä lasikannu vihreää, valkoista ja oolongteetä varten. Valkoinen kannu on mustaa teetä varten. Siinä oli metalliläppäkansi, jonka ruuvasin irti, sillä metallikannesta ei voi nuuhkia teen tuoksua. Pieniä juomakuppeja on vasta yksi, isompia kuppeja (takarivissä) on vierasystävällisesti kuusi. Mustan teen nauttimiseen on kaksi laakeaa kuppia. Muumi-mukeista sujuu aamupalan maitoteen ja yrttijuomien litkiminen. Mutta herkkumustat teet pitää juoda herkullisista ja siroista ja tuoksut nenään höyryttävistä kupeista.
Lisäksi meillä on vielä kolme isoa posliinikannua, jotka ovat vähän turhankin isoja, paitsi jos keittää porukalle iltasella rooibosta. Joskus tulevaisuudessa hankimme varmaankin vielä savikannun. Oolongille. Mutta sellaista pitää harkita huolella. Joten näillä mennään, ja iloisena mennäänkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti