Epätarkkuutta

Olen ainakin kerran ennen esitellyt täällä epätarkkuusilmiötä. Nyt ilmiö jotenkin tuntuu taas ajankohtaiselta. Viime aikoina tavattoman usein olen kesken mennäviipottamiseni saanut kokea kiintoisia pysähtymisen hetkiä. Yksikään niistä ei ole samanveroinen ikimuistoisen hetkeni vessan lämpöpatterin kanssa, mutta pysähtymisen hetkiä kuitenkin on tapahtunut. 

Vessan lämpöpatterin kohtasin noin 10 vuotta sitten. Pesin lattiaa vessanpöntön ja seinän välistä, ja koska olen lyhyt henkilö (siten myös lyhytraajainen), jouduin änkeämään itseäni pöntön ja seinän väliin. Näin jälkikäteen en osaa ymmärtää, miksi se oli niin välttämätöntä, mutta sinnepä itseni tuuppasin. Ja kun pääni saavutti määrätyn pisteen, solahti korvannipukkani sähkölämpöpatterin terävän reunan taakse patterin päädyssä. Siinä sitä oltiin. Päätä ei saanut enää eteenpän, jotta korva vapautuisi, koska otsa oli kiinni seinässä. Päätä ei saanut sivulle, koska pönttö nuoli toista korvaa. Yritin vetää päätä takaisin, mutta patterinreuna korvan takana tuntui leikkaavan korvan irti siinä liikkeessä. Siinä oli varsin eeppinen pysähtymisen hetki elämässäni. Kontillani (puhtaan) vessanpöntön vieressä, korva patterin takana. En varsinaisesti nähnyt elämäni kulkevan filminä silmien edessä, muttei paljoa puuttunut. Pois pääsin, kun järkeilin, että ei korva mihinkään irtoa. Kiskaisin pääni takaisin.

Todellisuudessa en varmaan ollut asennossa montaakaan sekuntia, mutta tilanteen arvaamaton luonne synnytti tilanteen ympärille ikään kuin ajallisen tyhjiön. Nyt sitten, kuten alussa sanoin, olen kokenut viime aikoina vastaavia pysähtymisen hetkiä. Kylläkin laadultaan paljon tavanomaisempia.

Asian ydin lienee, että liikun yleensä nopeasti. Esimerkiksi ruokakaupan hedelmäosaston hedelmien luonnetta ja käyttötarkoituksia esittelevän kansion metalliteline ei olisi aiheuttanut lonkkani seudulle mahtamaa mustelmaa, mikäli sivuttainen kävelyliikkeeni keskustellessani veljeni kanssa ei olisi ollut niin ripeä. Mutta minkäs mahdat, jos on innoissaan ja lisäksi vielä vähän kiireessä, liikeradat ovat yleensä reippaita. (Kummallista silti, ettei veljeni ikinä törmää mihinkään, vaikka olisi miten innoissaan ja kiireessä.)

Aina liikkeen rajuudelle ei ole selitystä. Ei ole mitään syytä, miksi ihmisen pitäisi nousta pöydästä ja istuutua pöytään sellaisella liikkeen paatoksella kuin minä istun ja nousen. Jos tekisin liikkeen elegantin hienostoladyn tyylillä, en luultavasti survaisisi niin usein polveani, nilkkaani, reittäni, jalkapöytääni, kyynerpäätäni, olkavarttani (!) tai rannettani johonkin käsillä olevaan huonekaluun (joita kyseisessä tilanteessa on läsnä aina vähintään kaksi).

Imuroidessa liikkeet ovat tietysti  aina rajut, koska ihminen on silloin hermona. (Ainakin minä.) Siksipä imurinletkun vetäminen varresta irti tapahtuu tietenkin voimalla. Siksi tietysti vetävä käsi voi kolautaa omaan leukaan, tai sitten metallivartta pitävä käsi voi kiskaisuvoiman jälkimainingeissa huitaista imurin metallivarren omaan päähän.

Takahampaita langatessa niin ikään ovat liikkeet vääjäämättä voimakkaat, ainakin siinä tilanteessa, kun yrittää kiskoa hampaiden väliin jumittunutta vempainta irti. Kun vempain sitten irtoaa, sen liikerata on voimakas. Siinä voi käydä niin, että vempain raapii huulen auki. Mutta tavallinen hammaslanka ei ole sen vaarattomampi. Sitä irroittaessaan voi onnistua survomaan huulen hampaita vasten rikki.

Tiukkaa kantta irroittaessaan voi mäjäyttää kämmenselällään leuan kiinni ja jättää kielen hampaiden väliin.

Kyllähän näitä riittää.

Sitten on sitä toista sorttia. Kun esimerkiksi siirtää huonekalua ja aiheuttaa dominoilmiön. Esimerkiksi nyt vaikka vetää samalla mukana köynnöskasvin ikkunalaudalta.

Yhteistä kaikille edellisille on, että kun tilanne on päällä, tietää jo seuraukset, aika pysähtyy, mutta mitään ei voi enää tehdä. Tänään aika on pysähtynyt jo kolme kertaa, jonka vuoksi tulin ajatelleeksi asiaa laajemmin. Havaitsin, että periaatteessa tämän kesän täytyy olla minulle pidempi kuin aiemmat, koska aika on itse asiassa jatkuvasti pysähdyksissä. Elän vähän niinkuin paussilla.