Joutilaisuus ja tee

Aamuteeksi ihanaa mustaa Anhui Qimen Hongia. Sen haudutetut lehdet tuossa puskevat täyteläisen suklaan tuoksua ympäristöön (ja ne lehdet ovat ihanan suklaarouheen näköisiä), kuppi höyryää kuumana ja siemaisut maistuvat samalle mille tuoksuvat. Hyvälle. Mutta vaikka olenkin teen ystävä, en itse kirjoittaisi aivan näin:

Kahvi sopii voittajille, pyrkyreille, teetä hylkiville, lounaan ohittaville, aamuvirkuille, vastuuttomille kahmijoille, rahan riivaamille ja luokkatietoisille, henkisesti tyhjille hölmöille. Se on hermoja raastava voimakeino. Sitä meidän tulisi vastustaa ja suosia teetä, muinaista runoilijoiden, filosofien ja mietiskelijöiden juomaa. (Tom Hodgkinson: Joutilaisuuden ylistys. Suom. Risto K. Träff.)

En usko, että Hodginsonkaan on tuota mieltä ihan oikeasti. Ja joka tapauksessa hän viittaa tuossa kahvilla sellaiseen pikakahvikulttuuriin, jossa paniikissa rynnitään pahvimukit kourassa kokouksesta toiseen. Mutta kyllähän moni varmasti ryntäilee kokouksesta toiseen myös pahvinen muki kourassaan, teepussi mukissa lilluen.

Minä juon kahvia joskus, hyvin harvoin. Niinä kertoina kun olen juonut, se on aina tapahtunut hyvässä seurassa ja juomingit ovat kestäneet tuntitolkulla ja tuloksena on syntynyt kahviliinaan kirjoitettuja kofeiinihuuruisia suuruudenhulluja itsensäkehittämissuunnitelmia (joista kunnianhimoisin on ollut tämä:

Kandinsky: Taiteen henkisestä sisällöstä ((ikiaikaisesti kesken))
Van Gogh: Kirjeitä veljelleni ((samoin))
Ringbom: Pinta ja syvyys ((oli lainassa))
Hahl-Koch: Kandinsky and Schönberg
Maailmankartta ulkoa ((opeteltu)) ((mutta pitäisi taas kerrata))
Mahlerin sinfoniat ((homma hoidettu monta kertaa))
Mozart: Klarinettikvintetto ((samoin))
Musiikin historia
Musiikinteoria
Maailmanhistoria ((oli lainassa))
Aristoteles: Runousoppi ((hoidettu ja muistiinpanot tehty))
Bahtin: Dostojevskin poetiikan ongelma ((oli lainassa)) )

Teetäkään en koskaan juo kiireessä ja hälyisässä ympäristössä. Edes opettajana ollessani en juonut teetä muistaakseni kertaakaan opettajainhuoneessa. Muut opettajat selvästi rentoutuivat kahvi- ja teekupposensa ääressä opettajanhuoneen menossa ja meiningissä. Minä taasen join teeni, jos join, omassa luokassani ja yksin. Termarista lorotin tuoksuvaa jasmiiniteetä pieneen posliinikuppiini ja siemailin sen rentouttavan nektarin silmät kiinni ja unohdin hetkeksi kaiken ja virkistyin.

Mutta vaikka olen nautiskelijajuoja, en ihan ymmärrä sitä, että Hodgkinson noin radikaalisti tuomitsee virkistyskahvihuikat. Eivätköhän kofeiiniaddiktitkin ehtiessään tykkää istua ja nautiskella juomansa kaikessa rauhassa, pullan kanssa tai ilman?

Joutilaisuuteni kunniaksi olen viime aikoina ottanut teekupposistani kuvia. Erittäin, erittäin epä-zeniläistä. Pitäisi keskittyä yhteen asiaan kerrallaan. Mutta minkäs mahdat, jos tulee päähänpinttymä.

Seeyok. Kevään ensisadon darjeelingia. Keveä, raikas, suloinen. Lempparini.

Maharajah Hill. Hedelmäinen musta tee.

Hong Shui -oolong. Pehmeän hedelmäinen.

Anhui Qimen Hong. Suklaisen savuista ja ihanasti karvasta.