Kerrostaloasumisen lyhytkurssia kaivatessa

Takana on intensiivinen asunnonetsintä, pakkaaminen ja muutto. Pakkoraossa tapahtui ympäristönvaihdos kuovien ja ruisrääkkien kansoittaman satakuntalaisen pellon viereisestä rivarista Helsingin Käpylään kerrostaloon. On sopeutumista.

En ole ennen eläissäni asunut kerrostalossa. Kolmessa viikossa en ole vielä oppinut kerrostaloasumisen niksejä.

On hassua, että kotiin on kaksi ulko-ovea. Vaikka rappukäytävän ovi ei ole päivisin lukittu, änkeän siihen aina avainta. (Sitten pälyilen nolona ympärilleni ja tarkistan, ettei kai kukaan naapuri nähnyt, miten hidasoppinen olen.)

Rappukäytävä on outo juttu. En tiedä oikein, miten paljon siellä uskaltaa puhua ja pitääkö kuiskata. Entä huoneiston ovi? Millä tekniikalla se pitäisi sulkea, ettei sen kolahdus häiritse naapureita?

Postiluukku meillä on ollut kerran aiemminkin. Mutta silloin meillä ei ollut kissaa eikä kissanhiekka-astiaa. Posti putosi kaksi kertaa kissan kakkoihin, ennen kuin ymmärsin siirtää hiekka-astian.

Mustelmani sentään eivät johdu kerrostalosta. Ne johtuvat siitä, että asunto on entistäkin pienempi, ja siitä, että nyt kun teen tuttavuutta asunnon kanssa, on helle. En pysty hahmottamaan tiloja ympärilläni helteen pehmentämine aivoineni. Siispä olen lyönyt selkäni vessan suihkun kraanaan ja pääni lavuaariin. Keittiössä lyön joka kerta itseni pöydänkulmaan tai tuoliin. (Jääkaapin ovi aukeaa eri suuntaan kuin vanhassa kodissa. Siksi olen saanut jääkaapin ovesta otsaani.) Olkkarissa lipasto on tervehtinyt lonkkaa ja makkarin sängynjalat varpaita. Olen kiilannut itseni muutaman kerran vaatekaappien ovien ja sängyn väliin puristuksiin. Parvekkeella olen lyönyt pääni lyhtyyn ja raapinut sääreni tuoleihin. (Sääreni ovat häpeäksi kesälle. Ne ovat albinot, koristeltu mustelmin ja raapalein. 11 mustelmaa toisessa sääressä yksin.) Kotimme kuulostaa yhtä väkivaltaiselta kuin pölynimuri, mutta oikeasti tämä on kyllä hyvin herttainen paikka. Kunhan opin kiinteiden ja joustamattomien elementtien sijainnit.

Parvekkeessakin on oppimista. (Paluu kerrostalon outouksiin.) Onko olemassa joku parveke-etiketti? Voinko istua aina naama vastapäisen talon kuistia päin, koska vastapäisen talon kuisti on niin suloinen? Vai luuleeko kuistin omistaja, että minä kyttään? Kehtaako parvekkeella olla yövaatteissa, vaikka se onkin lähellä katua? Onko yltiöpäisen noloa olla papiljotit päässä parvekkeella, kaikkien nähtävissä? Entä miten paljon parvekkeella kehtaa leperrellä kissalle, jos naapurien ikkunat ovat auki tai naapurit itse ovat omilla parvekkeillaan? En haluaisi saada hullun mainetta.