Kettupipo

Kokeilin kutomista taas monen vuoden tauon jälkeen. Yli kolme vuotta lankakori oli esillä olohuoneessa, kun toiveikkaasti ajattelin, että kädet kohta taas kestävät kutomista. Mutteivät kestäneet (ja pistin langat kaappiin pölyttymästä). Nyt taas kestävät (ja langat pölyttyvät taas esillä), kun en vain tee liikaa kerrallaan enkä liian pieniä juttuja liian pienillä puikoilla. Sopiva kutomisen uusinta-aloituskokeilu oli nuken pipo, sillä pipo ei ole näpräämiskokoa, mutta ei toisaalta niin iso, etteikö tulisi valmiiksi muutaman kymmenen silmukan päivävauhdilla, mutta toisaalta kyllin iso, jotta siihen voi ängetä värejä ja kirjoneuletta.

Pipon täytyi sopia tähän takkiin. Valitsin langoista nämä värit. (Ihan kuin tuo määrä värejä ei menisi mihin tahansa takkiin...)

Valittuani värit piirsin mallin ja änkesin haluamani värit malliin.

Mallin muokkasin aiemmin tekemästäni mallista. Halusin nukelle samanlaisen pipon kuin itselleni. Tuollaisia lapasia en kylläkään ajatellut tehdä nukelle... Kuvan pöllöpipo, Glögi-lapanen ja Arktinen-lapanen ovat kudontatuotantoani ajalta ennen kuin käteni poksahtivat. (Settiin kuuluu vielä kaulahuivi, jossa on vielä vähän lisää värejä ja kuvioita.)

Kissa sai kokeilla valmista pipoa jo ennen nukkea.

Erityisesti tässä kuvassa näkyy, että kirjoneulominen ei sujunut ihan tasaisesti tauon jälkeen. Kyllä meinasin purkaa ketun. Sitten muistin, että hei, kyseessä on nuken pipo.

Pipo valmistui sopivasti pakkasille.

Ja jos joku haluaa kutoa nukelle (tai vauvalle) kettupipon pöllöhöystein, voi tästä ottaa mallia. Omaan pipooni (siis, oman nukkeni pipoon) en tehnyt kukkia oheisen mallin mukaan.

Tein nukkeni pipoon ketun silmän, pöllöjen nokat sekä kukat jälkikäteen parsinneulan kanssa. Pöllöjen silmien ruskeat viirut tein myöskin neulan kanssa jälkikäteen. Ja tämähän malli on se klassinen, joka lopuksi virkataan tai ommellaan kiinni ensin takasaumasta ja sitten ylhäältä.