Syö värityyppisi mukaan

Löysin eilen illalla kello 23:27 sängyn alta laatikosta värikarttani. (En etsinyt sitä.) Minulle tehtiin värianalyysi joskus 1990-luvun lopussa, kun olin vielä yläasteella (muistaakseni en ollut vielä lukiossa). Sittemminen olen toteuttanut värikarttani ehdotelmia lähinnä kirkkaanpunaisen kohdalla (johon olisin pukeutunut ilman suosituksiakin). Mutta tänään aamulla huomasin, miten eksyksiin olen joutunut omapäisyyteni kanssa. Nöyrästi olisi pitänyt luottaa värikarttaan ja sen ohessa saapuneisiin ohjeisiin. Olisi elämä aivan erinäköistä nyt!

Minä olen analyysin mukaan Todellinen Sateenkaaren Väreissä Kimalteleva Kesä. Se tarkoittaa, että minulla on sinipunaisen vaalea iho niilläkin alueilla, missä ei ole mustelmia ovenkarmeihin kävelemisestä, ja tuhkanvärinen (tummahko) tukka. Silmien väri on kukertava.

Nyt tämän perustiedon pohjalta minulle on kerrottu olennaisia asioita elämästä jo 1990-luvulla, ja minä tosiaan olen unohtanut tämän ohjenuoran kokonaan!

- Silmieni värisissä vaatteissa minuun luotetaan. Ja minulla ei ole yhtäkään silmieniväristä vaatekappaletta!

- Ihoni värisessä paidassa näytän tyrmäävältä. Hyvässä mielessä. (Jaa-a, miten tämän nyt ottaisi. Pieni särö ohjenuoraan. Minulla on yksi ihoni värinen paita, ja näytän kyllä siinä tyrmäävältä. Sellaiselta, että kanssaihmiset suunnittelevat ambulanssin soittamista, koska näytän paidassa haudasta reväistyltä.)

- Minun keltaiset värini ovat huomiotaherättäviä ja ikimuistoisia. No keltainen kieltämättä kuulostaa huomiotaherättävältä. Mutta minua hämmentää, että värikartassani on yksi ainoa keltainen väri. Voinkeltainen. Ehkä se on huomiotaherättävä päällä. Ei se leivän päällä kuitenkaan kauheasti pistä silmään.

- Minun kannattaa kukka-asioissa panostaa ruusuihin, gardenioihin, gladioloihin, orkideoihin, tuoksuherneisiin, atsaleioihin, orvokkeihin, liljoihin ja neilikoihin. Nyt tiedän, mitä siemeniä marssin ostamaan parvekekukkia varten! Orkideoita meillä on jo. Minä olen ennen panostanut aina auringonkukkiin ja samettikukkiin, mutta ihmekös minun on ollut kesäisin niin kuuma. Se on se keltainen ja oranssi, joka on kuumottanut.

- Nenäliinani tulee olla siroja, pitsireunaisia kera herkän kukkakirjailun. Pistetään korvan taakse ja unohdetaan Nessut.

- Huonekalujen tulisi olla antiikkiin vivahtavia, perinteikkäitä (esim. sohva, jonka kaarevalinjaiset selkämys ja käsinojat ovat  tummaa puuta kera kukka-aiheisten kaiverrusten, on ok; sohvakangas voisi olla gobeliinia), tai vaihtoehtoisesti ranskalaista maalaistyyliä. Puupintojen tulisi olla pähkinää, tummaa pähkinää, mahonkia, ruusupuuta (edellämainittuja löytyy kyllä nukkekodistani) sekä saarnia. Sisustusesineissä kannattaa satsata kukkamaalauksiin ja kukka-asetelmiin pöydillä. Nyt kuitenkin on niin, että meidän olohuoneestamme löytyy kaksi lipastoa, kirkkaansininen ja kirkkaanpunainen,  ja kirjahylly, jossa on 1970-luvun keltaiset pylväät ja pyöreät keltaiset kahvat. Meillä on kyllä yksi tuoli ja yksi pöytä, jotka ehkä menisivät hyvällä tahdolla ranskalaisesta tyylistä. Että muut kannatta ehkä pistää kiertoon. Eikä meillä ole kuin yksi kukkataulu! Mietin tässä nyt vain, että olenkohan usein väsynyt pelkästään siksi, että ympäristöni ei ole harmoniassa värityyppini kanssa?

-Pöydän kattauksia varten minun pitää ensimmäiseksi hankkia kristalliset kynttilänjalat. Lisäksi minun pitää pyrkiä yksinkertaiseen eleganssiin. Niinkuin sellaiseen, että keskellä pöytää on elegantti kukka-asetelma tai ehkä vain yksinäinen ruusu vadissa. Joten tämänlainen estetiikka ei tule jatkossa kysymykseenkään:

Todistusaineistoa ikimuistoisilta synttäreiltäni vuosien takaa. Kun kuvittelette nyt syntymäpäivävieraiden ja juhlakalun pukeutumista, totean, että oikeasti ette edes pysty kuvittelemaan. Eikä oikein kannata uskaltaakaan.

- Astioiden kanssa on käynyt niin, että minun pitää antaa yllä olevassa kuvassakin esiintyvät Arabiat ja Iittalat pois. Ruoka sulaisi ja juoma laskisi parhaiten luuposliinista, maitoposliinista ja herkästä kristallista nautittuna. Ruusukvartsivartiset aterimet olisi hyvä homma. Ja uurrettureunaiset ametistinväriset lasiastiat.

- Pöytäliinoissa kannattaisi luottaa irlantilaiseen laatuun, esim. irlantilaisiin pitsi- tai damaskiliinoihin. Ylläolevan kuvan liina joutaa siis sekin menemään. (Oikeasti kuvan liina on mieheni vanhempien intialaisilta ystäviltä häälahjaksi saamamme päiväpeite.)

- Ja mikä tärkeintä! Kirjepaperini tulisi olla pinnaltaan sileää ja joko hillityn yksiväristä tai kera kukkakoristeiden. Pyydän anteeksi kaikilta, jotka ovat saaneet minulta gekko-kuvioiselle paperille kirjoitetun kirjeen!

Otan nämä elämänohjeet vakavasti, ja aloitinkin elämäntaparemontin jo heti aamulla. Valitsin  aamupalakattaukseen muumumukin sijaan kukkakupin. Tästä lähtien myös syön värityyppini mukaan.

Seuraavien kuvien reunat on väritetty värikartastani löytyvien sävyjen mukaisesti.

Huomatkaa, että kartasta ei löydy kaurapuuron väriä!

Kattaus meni pieleen, mutta sentään kakku natsasi yhteen värikartan kanssa.