Kevät tulee nopeasti etelään.
Täälläkin näköjään on panostettu kaikensorttisiin sinisiin skilloihin. (Asun itse asiassa ensimmäistä kertaa niin vanhalla asuinalueella, että kevätkukat ovat ehtineet monistua suloisiksi sinisiksi matoiksi.) (On pari valkoistakin mattoa näkynyt.)
Koska kaupungissa on melua, linnut huutavat. Sen vuoksi Mustarastas kuuluu sisälle vaikka ikkuna olisi kiinni ja lintu nököttäisi kuusessa jossakin suhteellisen kaukana talosta. (Melu sen sijaan ei kuulu sisälle. Tästä voimme päätellä, että Mustarastaan äänen taajuus on optimaalisempi läpäisemään ikkunan. Onneksi.)
Huom. Tämä on kirjoitettu nukkuva kissa käsien päällä.
Koska sitä kissaahan ei voi siirtää pois :D Vaikka metsässä ei ole melua, huutaa linnut välillä täälläkin. Tai ainakin kuuluu sisälle.
VastaaPoistaNo tietty kuuluu. Siellä on niin hiljaista, että siellä kuuluu. Kai linnut silti kuuluu joka paikassa. Olin vain yllättynyt, että täällä niitä sirkuttaa noin runsain määrin ja että laulanta tosiaan ei katoa taustahälyyn.
PoistaIhanaa, kun täällä puhutaan keväästä ja linnunlaulusta. Minun on tehnyt koko päivän mieleni puhua siitä, miten syvästi minua riemastuttavat ja saavat sydämen hyppelehtimään rinnassa peipot, mustarastaat, punarinnat ja muutkin vähäpätöisemmät ryystäjät ja räpättävät tilliäiset tuolla oksistojen kätköissä! Ja sinivuokkoja löysin tänään ihan suorastaan kedollisen. Siellä ne nyökkivät toisilleen tuulessa ja hymyilivät sinihymyään. Teki mieli istahtaa niiden joukkoon ja yhtyä supatukseen. Mutta oletteko kuulleet koskaan kottaraista, joka osaa matkia jäätelöauton tunnussäveltä? Meillä Hangossapa on sellainen. Tosin vielä tänä keväänä en ole häntä tavannut.
VastaaPoistaMun piti vastata tähän heti, mutta en vastannut. Ehkä siksi, että piti yhtäkkiä välttämättä keittää teetä. Mutta todennäköisemmin siksi, että kissa maukui parvekkeella, että ota mut sisälle. Kumminkin, unohtui sitten. Vaikka tuo keväisiä ääniä ja tuoksuja ja lintuja täynnä oleva kuusi- ja kolmasosarivinen tekstipala ilahdutti niin, että naama veti hymyyn ja sisuksiin tuli tunne, että pitäisipä nähdä Aino heti.
PoistaKiitos Elina blogista!nryhdyin lukemaan tätä yhtenä vapaapäivänä siskosi vinkistä ja hyvin kului aika! Terkut Helsinkiin! Hanna alkuperäisestä kotikylästäsi, jonka metsiin hingun minäkin...
VastaaPoistaHeippa Siskonpojan Kummitäti!
PoistaTulipa kotoisa tuulahdus, kun pelmahdit tänne!
Täytyy sanoa, että aika tekee avarasydämisemmäksi näissä kotikyläkysymyksissä. Sinä tosin olet varmaan ollut avarasydäminen siinäkin asiassa jo 80-luvulla. Mutta silloin 80-luvulla minun olisi kyllä ollut mahdotonta uskoa, että joskus kokisin, että _meidän kylän ja _teidän_ kylän voisi niputtaa yhdeksi ja samaksi kotiseuduksi :D Eikä kyseessä ollut ainoastaan se, että lapsen elinpiiri rajoittui juuri siihen omaan kylään. Homman ydin oli siinä, että _teidän_ kylän koulu voitti aina jääkiekkopelit!
Koulu oli eri kylassa ( Koski) kuin koti ( Kangas), ja kirkkokin Levanpellossa virallisesti, joten jouduin pienesta pitaen huimaan identiteettikriisiin, ja lähinnä pelkäsin jääkiekkoa, en siis päässyt erityisesti kyläytymään. Nykyasuinsijoillani olen sitten kyläytynyt snekin edestä, sillä hallinto muuttuu erikieliseksi ja erisääntöiseksi neljässa ilmansuunnassa 500 metrin säteellä kotoa.
VastaaPoistaIhanat mekkokuvat, iloitsen siita, etta jaksat viikon sisällä kaikista vaivoista huolimatta valmistaa jotain noin söpöä!
Ah, olin unohtanut tuon identiteetin rakentumista hankaloittavan monimutkaisen maantieteen Kullaan sydämessä :-D Mutta moni asia kääntyy usein voitoksi. Niin nytkin. Mieti missä kriisissä olisit siellä hallintojen ja kielten sekamelsassa, jos et olisi saanut valmennusta lapsesta alkaen?
PoistaKiitoksia mekkokehuista! Koko rokokoohökötystä olen säätänyt nyt jo reilut kolme viikkoa, mutta päälihame tuli aika pitkälle valmiiksi tosiaan alle viikossa. Nyt se kylläkin on ihan jumissa, koska näköjään ompelutahtini oli liian innokas, ja jää nähtäväksi, koska saan tehtyä viimeistelykoristukset. Mutta onneksi se näyttää tuossakin tilassa sievältä :-)