Lapsena tykkäsin tietysti rokokoosta. Kuinkas muuten: hempeitä värejä ja runsaasti rusetteja. Kasvaessani aloin vieroksua sitä koreuden määrää ja etenkin helmojen kummallista muotoa. Mutta 1700-luvun hameet jäivät kolkuttelemaan takaraivoa viime syksynä, kun näin Irlannissa pukunäyttelyssä rokookolttuja. Pääsin näkemään niitä läheltä, ja ystävä tulkkasi hameita, että miten ne rakentuvat. Nyt sitten muutaman hajavirikkeen takia iski villitys. Piti saada nukelle rokokooasu!
 |
| Ensin tietysti piti käydä kankaat läpi. Itsestään selvää oli, että hame tulee punapäälle (korkkiruuvit on kova sana, kun tekee rokoohametta nukelle). Sininen tafti tuntui nappivalinnalta. Tädin nukkekäyttöön lahjoittama pitsihuivi hakeutui automaattisesti rokokoomateriaalien sekaan. |
Hamekankaiden valinnan jälkeen homma tietenkin lähtee pohjakerroksista. Aloitin kureliivillä. Se oli ja on tietenkin käsittämättömän älytön kapine ommeltavaksi nukelle, jonka vyötärönympärys on leveämpi kuin rinnanympärys, ja lantionympärys leveämpi kuin vyötärönympärys.
 |
| Tällaisen mallin arvoin sopivaksi pömppövatsaiselle nukelleni. |
 |
| Minulla ei ollut kylliksi pellavanväristä lankaa, joten tikkasin hoidon ruskealla. Etumuksessa menee ompeleiden välissä kujissa muovisesta kivennäisvesipullosta leikattuja suikaleita. Kyljissä on nippusidettä. |
 |
| Satiininauha oli paras keksimäni kanttausmateriaali. |
 |
| Ennen vuorin laittamista ompelin eteen keskelle pystysuuntaan hammastikut ja nippusidettä pitämään ryhtiä yllä. |
 |
| Tässä vaiheessa olin tehnyt kureliiviä viiden päivän ajan, ja valmiina alkoi olla vasta toinen puolisko. |
 |
| Sen vuoksi oli välttämätöntä kannustaa itseään kuvaamalla se toinen puolisko. |
Kureliivi valmistui lopulta seitsemässä päivässä. Toisen puoliskon viimeistely oli nopeampi homma, koska olin miettinyt ja tehnyt kaiken jo kertaalleen. Valmis liivi näyttää tältä:
 |
| Etumus on ommeltu kiinni sellaisilla Lumikki-pistoilla. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti