Sinihanhi: Kun ihminen oli Kiinassa, osa 1: Kunming

On kulunut noin kolme kuukautta siitä, kun palasin Kiinasta. Mietin, että nyt voisi olla sopiva aika kirjoittaa matkasta tänne jotakin. Ongelmallista vain on se, että matkasta on niin paljon kirjoitettavaa: kyseessä oli kuitenkin elämäni ensimmäinen poistuminen länsimaisen kulttuurin ja infrastruktuurin parista (jos ei oteta lukuun mukaan 1980-luvun DDR:n moottoriteiden varrella olevia betonivessoja).

Jonkinsortin pähinänkuoressa.

Lennot. Löysin itseni perille Hongkongin kautta Kunmingiin. Ja myöhemmin takaisin. Matkat olivat niin kammottavat, että niistä puuttui kaikki ilo ja mennessä mukava odottava jännityksen kutina. (Itse asiassa näin jälkikäteen pelkkä matkojen ajattelu saa minulle aikaan kuvottavan olon. Uuuh.) Eivät pitkät lennot kenellekään varmaan herkkua ole. Mutta ainakaan ne eivät sovi cfs:ää sairastavalle. (Onneksi kuitenkin kaikilla lentokentillä avustussysteemit toimivat erinomaisesti!)

Perillä. Jos laskin oikein, olin 10 yötä Kunmingissa ja yhden yön Lijiangissa. Ruoka oli älyttömän hyvää. Sää oli hyvä myös. Pari kertaa oli melkein liian kuumaa (minulle, auringossa), mutta öisin lämpötila putosi niin matalaksi, että asunto ei ehtinyt lämmetä ja yöt olivat mukavia nukkua. Skoottereita oli käsittämättömän paljon. Siellä täällä kasvoi bambuja. Pandoja ei näkynyt. Meteli oli kova. Kiinan kieli kuulosti Kiinassa erilaiselta kuin televisiossa. Kauniimmalta. Ruuan kanssa tarjottiin joko kuumaa vettä tai teetä. Tarjottu tee oli poikkeuksetta hyvää. Lentokentillä oli (ilmaiset) vesiautomaatit, joista sai erilämpötilaista vettä. Kiinalaiset lorottivat sitä termareihinsa teelehtien päälle. Opin melkein tunnistamaan erään bulbul-linnun laulun. Siksi vain melkein, että aina en erottanut, oliko kyseessä lintu vai auton ovien kaukosäätölukitusääni. Kiinalaisten puhumasta englannista en usein erottanut, oliko se englantia vai kiinaa. Katujen ylittäminen oli pelottavaa. Oli hassua olla katsomassa nähtävyyksiä ja olla samalla itse nähtävyys (Kunmingissa ja Lijiangissa ei ole mitenkään tulvimalla länsimaalaisia valkoihoisia ihmisiä). Hierojat olivat tavattoman taitavia (ainakin ne, jotka hieroivat minua).

Voisin jatkaa samaan malliin vielä muutaman sivun verran. Sen vuoksi suljen pähinänkuoreni tähän (anteeksi jos kömpelö kielikuva loukkaa jonkun korvaa) ja jatkan höpöttämistä alla olevien Kunming-kuvien yhteydessä. Kuvavalikoima on sisällöltään kallistunut minun silmissäni eksoottisiin näkymiin, jonka vuoksi niistä (kuvista) voi syntyä mielikuva takapajuisesta kaupungista. Kunming on kuitenkin 8 miljoonan asukkaan keksittymä ja sen keskusta on moderni, tyylikäs ja siisti.

Ja nyt kuvia, olkaa hyvät:

Kunming on Yunnanin maakunnan pääkapunki. (Lijiang sijaitsee Kunmingista 340 km luoteeseen.) Teenjuojille Yunnanin kuuluisinniminen kaupunki on Pu'er, jonka mukaan puerh-tee on nimetty. Yunnanissa on upeaa luontoa (johon olen tutustunut vain internetin kautta), porrasviljelmiä ja teeviljelmiä ja siellä asuu prosentuaalisesti eniten Kiinan alkuperäiskansoista.

Kopioin tähän matkapäiväkirjastani aivan ensivaikutelmat saapumisillalta: "Lentokenttätie oli valaistu prameasti pionin- ja rusetinmuotoisin valokoristein (siis tavisten katuvalojen lisäksi tietty). Kunming lävähti vastaan tornitalokeskittymänä, joka oli valaistu tosi... aasialaisesti. Vilkkuvia valopylväitä ja silleen. Tosi eksoottista ja näyttävää ja suurkaupunkimaista. Kun tultiin tähän kulmille, X näytti rakennuksen, jossa oli Vuittonin ym luksusmerkkien liikkeet, ja kertoi, että siinä liikkeiden edessä on parkissa usein Maserateja tai Jaguaareja tai... ja sitten nähtiin valkoinen ja kiiltävä urheilu-Porsche. Seuraavassa kadunkulmassa, eli 7 sekunnin päässä, myytiin illan hämärässä auton lavalta meloneja. Ja sitten ohi ajoi riksa, jonka perässä oli laudoista kyhätty kuormalava. Ja sitten pysättiin ja astuin autosta ulos ja illan vilkkaassa elämässä rouvat jumppasivat taiji-aerobicia kiinalaisdiscon tahdissa jonkun kaupan edessä. Mulla oli aika outo olo. Hengitysilma oli kuiva ja terävä, ja haju... oli vieras."

Minua mietityttää kovasti, että mikä on tuo pakettiautojono joen yllä. Taustalla näkyy työn alla oleva rakennus. Niitä oli joka puolella paljon ja ne vähän ahdistivat minua. Kirjoitinkin matkapäiväkirjaani näin: "Muuten, eilen illalla kun tultiin Lijiangista, näin horisontissa keskeneräisten tornitalojen rykelmän. Ne oli PELOTTAVIA! Siis niinku MORDORMAISIA! Harmaita, kasvottomia, vaanivia, rumia, valppaita, voimakkaita, apua, kamalia!”

Modernia ja vähemmän modernia vieretysten.

Sanoisinko että vielä vähemmän modernia. Tämä on Kunmingin vanhasta kaupungista, joka oli melkoisen huonossa kunnossa mutta pelastussuunnitelman alainen.

Kiehtovia johtoja. Minä ymmärsin kiinnittää huomiota vain näin näkyviin viritelmiin. Tarvittiin erillisiä huomautuksia, jotta bongasin sellaisia asioita kuin esimerkiksi talon ulkoseinässä vesisateella auki oleva sähkökaappi.

Viime talvi oli Kunmingissa kylmin vuosikymmeniin. Se saattoi olla kylmin seitsemään- tai kahdeksaankymmeneen vuoteen. En nyt ihan muista, mutten jaksa etsiä tietoa päiväkirjastakaan. Talvi kuitenkin tappoi kasvillisuutta järeästi, ja kaupungissa oli laajalti yllä näkyvän kaltaisia parturoituja surullisia puita.

Matkapäiväkirjasta: "Oltiin jalkahieronnassa. Se on tässä samassa korttelissa, joka vähän realistisempaa Kiinaa kuin toisella puolella oleva Vuitton-kortteli. Realistisessa korttelissa äijät pelasi korttia, ihmiset myi hedelmiä autonlavoilta ja peräkärryistä. Vieri vieressä oli kioskinkokoisia kauppoja, jotka olivat avoimia kadulle. Vaatteita. Sukkia. Autonrenkaita. Parturi. Jalkahieronta. Elintarvikkeita. Apteekki. Teeputiikki.

Jalkahierontapaikassa työntekijät istuivat hierontatuoleissa ja söivät päivällistä. Kun tulimme paikalle, pöytä nostettiin kadulle, meidät istutettiin tuoleihin ja jaloillemme valmistettiin yrttikylvyt. Kylvyn aikana perheateria jatkui siinä kadulla. Siinäpä istuttiin jalat vadissa ja katseltiin kadun elämää ja kadun elämä katseli meitä."

Keskustan kävelykadulla oli turvallinen tunnelma.

Poliisimuna.

Näin skoottereita, joiden takana kuljetettiin... hmmm... vaikka mitä. Näyttävimmät kuljetukset olivat mammuttimaiset kukka-asetelmat. Kukka-asetelmaskootterit näyttivät Rion karnevaaleista karanneilta. Kiinnostavin näky oli kuitenkin skootteri, jonka takana istui poikittain elegantin sirosti silkkijakkuinen pitkähiuksinen nainen käsilaukkuineen. Siinä oli sateenvarjo aseteltu jotenkin virittämällä skootterin katokseksi, vettä tuli ja tuuli, oli ruuhka-aika, mutta neito oli tyylikäs kuin keskiaikainen prinsessa ritarin hevosen selässä. Yllä olevassa kuvassa minua kiehtoo skootteritytön patakinnas.

Yhdenlainen ruokakauppa.

Toisenlainen ruokakauppa.

Torikatu oli yksi niistä paikoista, joissa oli superliikaa virikkeitä. Siksi siellä pitikin käydä kaksi kertaa. Toisella kerralla pystyin jo vähän hahmottamaan ympäristöä. Ensimmäinen kerta meni hämmennyksessä, kun äänet, hajut, värit, tungos, aurinko, infrastruktuuri, myytävät asiat (ja niiden esillepano) pyörivät silmissä sekavana soppana.

Kukkakimputkin näyttivät vierailta!

Näin Kunmingissa kartalta katsoen vain kärpäsenkakan verran katumetrejä. Kävelimme kotikorttelia ympäri (siihen kortteliin mahtui esim. jalkahierontapaikka ja hierontapaikka) ja kotoa ehkä 700 metrin torikatulenkin ja toiseen suuntaan noin kilometrin verran kauppakeskukseen. Lisäksi ajoimme taksilla erään puiston liepeille ja kävelimme puistossa, bussilla ajoimme vanhaan kaupunkiin ja kävelimme sillä alueella noin kilometrin. Kävimme taksilla myös kauempana kangastukussa ja ihan lähellä yhdessä ravintolassa. Siinä ne! Silti aivoni saivat informaatiota enemmän kuin tarpeeksi.

Vanhassa kaupungissa ostin teeastioita ja teetä. Teepaikan pitäjä oli X:n tuttu. Istuimme alas ja heti alkoi herra enempiä kyselemättä keittää teetä. Laittoi puerhia ja heti perään antoi meidän haistaa purnukasta mustaa teetä, jota haudutti myös. Koska olin kiinnostunut ostamaan mahdollisimman iäkästä ja tummaa puerhia, laittoi herra tulemaan sitäkin. En pysynyt perässä kannullisten määrässä, mutta jokaisesta sortista tuli vähintään kolme haudutusta. Vaikka kupit olivatkin pieniä, minulle tuli lievä teepöhnä, jonka vuoksi jätettiin kolmas puerh-sortti maistamatta.