Järkevin ratkaisu taloudessamme noin kymmeneen vuoteen (hihasta vedetty aika-arvo, joka ei välttämättä ole missään tekemisissä todellisuuden kanssa mutta joka ilmaisee ratkaisun järkevyyden suuruusluokkaa) oli se, kun mieheni päätti, että minun pitää saada kestävä puhelin. Elämäni kestävän puhelimen aikakaudella on ollut suunnattomasti entistä mukavampaa. Puhelin on pudonnut erilaisia kiviportaita myöden ja monen kaupan, bussiaseman ja rautatieaseman lattialle. Tietysti se on pudonnut myös monen junan ja bussin lattialle. Ja asfaltille. Sanoisinko, että puhelimeni on pudonnut ainakin yhdesti joka kerta, kun olen ollut poissa kotoa. Ja kotona se on pudonnut lähes päivittäin. Olipa tässä jakso, että puhelimeni putosi käsistäni jopa kesken tekstaamisten ja puheluiden. Mutta koska minulla on kestävä puhelin, sen näytössä ei ole naarmun naarmua, kuten ei ole sen kyljissäkään. Eivätkä takalevy ja akku ole lentäneet siitä irti kertaakaan, eivät edes silloin kun puhelimeni pomppi kiviportaita kakkoskerroksesta ykköskerrokseen. Ah, mikä riemu! Viimeiset reilut kaksi vuotta olen saanut ilman minkäänmoista säikähdystä noukkia vain pudottamani ja jatkaa toimiani!
Samaan kategoriaan kuulunee järkipäätös pitää arkiastiat ja paremmat astiat visusti erillään. Ihme ja kumma silti, ettei edes arkiastioidemme määrä ei ole vuosien saatossa kovastikaan vähäntynyt. Mitä nyt joitakin laseja ja asetteja on tullut menetettyä.
Koska astioidemme määrä ei ole vähentynyt luonnollisen poistuman kautta, on niiden määrä kasvanut aivan yhtä luonnollisella tavalla. Ainahan niitä löytyy kivoja tasseja kirpparilta. Ynnä muuta. Ja tästä päästään kätevästi uusimpaan käytännön ratkaisuuni, jonka toivon osoittautuvan nerokkaaksi.
Minä vihaan tiskaamista. En yhtä paljon kuin imuroimista, joka toiminta on vaarallista, koska imurimme on väkivaltainen. Minä vihaan tiskaamista siksi, että jostakin syystä se on fyysisesti tavattoman kuluttavaa. Eikä tiski lopu sitten ikinä. Eilen sain tätini inspiroimana ajatuksen. Tänään toteutin sen, ja lähipäivät näyttävät, tuottaako toiminta tulosta. Kannoin 3/4 arkiastioistamme ja kahveleistamme saunan lauteille.
(Meidän sauna on niin huono, ettei sitä viitsi käyttää.)
Koska parempia astioita ei käytetä kuin hemmottelusunnuntaiaamiaisissa ja vieraiden kanssa ja juhlina, oletan humanistilogiikkaa käyttäen, että arkiastioiden määrän typistyttyä olennaisesti myös tiskin määrä typistyy olennaisesti. Toivottakaa minulle onnea!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti