torstai 30. tammikuuta 2014

Ylpeys ja ennakkoluulo ja Kersti Juva

Laskin, että tulin lukeneeksi viime vuonna noin 36 romaania. Niistä suurin osa oli P. G. Wodehousea ja dekkareita. Vuoden teema oli helppolukuisuus. Siksi en esimerkiksi saanut Bellow'n Dekaanin joulukuuta loppuun koko vuoden yrittämisestä huolimatta. Lakkasin vain ymmärtämästä lukemaani. Hankalin loppuun saamani teos oli Saramagon Oikukas kuolema (ilahduttava!). Kirja oli hankalin siksi, että Saramago ei välitä erityisemmin kappalejaoista. Eikä hän haaskaa pisteitäkään liiemmälti. Eikä mitään repliikkejä eritteleviä välimerkkejä (paitsi pilkkua). Se on: Saramago harrastaa pitkiä polveilevia virkkeitä, joihin on ympätty dialogi sekaan. Minulla ei ole ollut viime aikoina kykyä ymmärtää pitkien polveilevien virkkeiden sisältöä, ei edes itse kirjoittamieni (joka tarkoittaa sitä, etten käsitä puoliakaan siitä mitä kirjoitan).

Tätä taustaa vasten tanssin ilosta, kun luin Kersti Juvan tuoretta suomennosta Austenin Ylpeydestä ja ennakkoluulosta. Mikä sanonnan ja ajatuksen kirkkaus! Mikä tekstin täsmällisyys, helppous ja soljuvuus! Ensi kertaa aavistin, millaista Austenin teksti lienee alkukielisenä (en ole vaivautunut kokeilemaan Austenia englanniksi). Olin lukenut ja kuullut paljon Austenin tyylistä, mutta koskaan aiemmin minulle ei ollut itselleni välittynyt tekstistä mitään erityistä tyyliä. Olin nauttinut säkenöivistä dialogeista, mehukkaista henkilökuvista ja mainioista tarinoista, mutta itse tyyliin en aiemmin ollut kiinnittänyt huomiota. Mutta nyt Kersti Juvan käännöksessä aivan ensi sivuista alkaen aivojani kutitteli tyyli. Hienostunut, elegantti ja raikas tyyli kuin Pemberleyn avara valoisa salonki.

Luin Ylpeyden ja ennakkoluulon ilman erityistä ruuhkaa aivokurkiaisellani, pääni ei paisunut tipan tippaa. Austen-luennasta innostuneena siirryin seuraavaksi Emmaan. Sen suomennos on vuodelta 1950 (Aune Brotherus). En ymmärrä siitä puolta sanaa. 

Hartain toiveeni on, että Kersti Juva suomentaisi Emman ja Järjen ja tunteen nyt ensihätään. Toiseksi hartain toiveeni on, että pääni tokenisi.







2 kommenttia:

  1. Et arvaa kuinka tämä iladutti!
    Kersti

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sehän hauskaa! Minulla oli aikomus lähettää sinulle sähköpostikiitokset käännöksestäsi, mutta sitten minuun iski perisatakuntalainen nolotus, että mitenkä minun mielipiteeni nyt olisi niin olennainen, että sitä kannattaisi toiselle kertoa...

      Tähän samaan hyömyyn kiitän vielä Sayers-käännöksistäsi. Ne olivat viime kesän suuri iloni!

      Elina

      Poista