Linnunradan käsikirja liftareille

Luin pitkästä aikaa Douglas Adamsin Linnunradan käsikirjan liftareille sekä kaikki sen neljä jatko-osaa. Edellisestä lukukerrasta taitaa olla kymmenen vuotta, ja silloinkin luin vain ensimmäisen osan. Lukiovuosina luin koko trilogian muistaakseni kolme kertaa. 

En osaa sanoa, miksi nyt iski innostus lukea kirjat uudestaan. Ehkäpä asiaan vaikutti se, että teos on mennyt Ylen Ykkösellä kuunnelmana tänä keväänä ja olen sitä silloin tällöin kuunnellut. Joka tapauksessa otin Linnunrata-yhteisniteeni kirjahyllystä vähän epäröiden. Toisaalta huvitti, toisaalta ei. Arvelin, että ehken enää välitä koko parodiasta. Arvelin kuitenkin väärin.

Koko trilogia ilahdutti minua aivan kuin ennenkin. (Paitsi viimeinen osa, joka on valju verrattuna muihin.) Päästyäni toiseen kirjaan ja siihen kohtaan, jossa ilmenee, että Kultasydän-aluksessa majailevat Arthur Dent ja kumppanit ovat olleet viimeiset 40 sivua Zaphod Beeblebroxin taskussa, minulla tuli hinku yrittää tehdä jonkinlainen vuokaavio trilogian tapahtumista. (Sanottakoon tässä välissä, että Douglas Adams itse kutsui teoskokonaisuutta trilogiaksi, vaikka siinä olikin viisi osaa.) Kaaviosta tuli tällainen:

Tiivistelmä Linnunrata-trilogian tapahtumista.Värialueet merkitsevät, että ketä liikkuu kenenkin kanssa, eli ketkä ovat milloinkin yhdessä. Vaikka Arthur liikkuu muiden kanssa eikä päinvastoin, vallitsevana värinä on Arthurin väri, sillä tarinan näkökulma kuitenkin on hänen.

Valitsin helpoimman tavan yrittää hahmottamista. Kaaviossani asiat on esitetty samassa järjestyksessä kuin kirjassakin. Kronologinen esitystapa olisi ollut ehkä vaikein: koska Arthur oli esihistoriallisella maapallolla, nykyhetken maapallolla, maailmanlopussa ja loputtomien valovuosien pituisten etäisyyksien päässä siellä täällä (plus rinnakkaismaailmankaikkeudessa) ja maapallolla sen tuhoamisen jälkeenkin, on vaikea sanoa, mikä tapahtui ennen mitäkin. (Minä en ole yksin mielipiteeni kanssa, että aikamatkustelu on ongelmallista. Adams kehittelikin Ajanhuoltokampanjan hoitelemaan Linnunradalla aikamatkustamisen vuoksi tapahtuneita kompleksisia sotkuja.)

Pidän Douglas Adamsin älyttömistä ja yllätyksekkäistä juonenkäänteistä, satiirista, parodiasta ja verbaalisuudesta. Tällä lukukerralla pidin kuitenkin eniten Adamsin kielileikeistä. Kielileikeillä tarkoitan nyt muuta kuin verbaaliakrobatiaa. Linnunrata-trilogia on pullollaan nokkelia ilmaisuja ja se on toki hauskaa. Mutta minusta hauskinta on se, miten Adams on tietoisesti kirjoittanut kielestä ja pelleillyt kieliopillisten ja kielitieteellisten asioiden kanssa.

Seuraavaksi esimerkki nokkelasanaisuuden ja kielen (lauserakenteiden, merkitysten) tietoisen hallinnan yhteistuloksesta. Näkemykseni perustuu kylläkin Jukka Saarikiven suomennokseen. En ymmärrä tarpeeksi syvällisesti englantia, jotta osaisin alkukielisestä virkkeestä sanoa, minkätasoisesta kielen hallinnasta siinä on kyse. Käännöksessä joka tapauksessa on kysymys kerrassaan mehukkaasta kielteisten ilmaisujen sujuvasta ketjusta:

"Tuo nuori nainen", hän lisäsi odottamatta, " on yksi kaikista niistä vähiten valistumattomista epä-älyllisistä elämänmuodoista, joiden tapaamista minulla on ollut syvällinen ilon puute olla kykenemättä välttämään."

Elämä, maailmankaikkeus - ja kaikki. Suom. Jukka Saarikivi.

Alkukielellä: "That young girl", he added unexpectedly, " is one of the least benightedly unitelligent organic life forms it has been my profound lack of pleasure not to be able to avoid meeting."

Seuraavat kaksi esimerkkiä ovat Linnunradan selkeimmistä kielileikeistä. Ensimmäinen niistä koskee ajassa matkustamista ja kielioppia. Adamsin mukaan ajassa matkustamisen suurimmat ongelmat eivät liity historiaan ja siihen, että matkustaja voi tulla omaksi isäkseen tai äidikseen. Adamsin mukaan ajassa matkustamisen suurin ongelma on kielioppi. Paras lähdeteos aiheeseen on "Dan Streetmentionerin Ajassa matkaajan käsikirja - tuhat ja yli aikamuotoa", mutta käsikirjassa on haasteensa:

Useimmat lukijat pääsevät semikonditionaaliseen futuuriin jota modifioi käänteinen plagaalinen intentionaalisen subjunktiivin imperfekti ennen kuin luovuttavat; itse asiassa teoksen myöhemmissä painoksissa on sen jälkeiset sivut jätetty tyhjksi painokustannusten säästämiseksi. 

Maailmanlopun ravintoa. Suom. Jukka Saarikivi

Yritin huvikseni selvittää, mistä semikonditionaalisessa futuurissa jota modifioi käänteinen plagaalinen intentionaalisen subjunktiivin imperfekti voisi olla kyse. Enpä saanut selvitettyä. Semikonditionaalinen futuuri voisi tarkoittaa puolittaista ehdollisuutta tulevaisuudessa. Selvä. Sitä modifioi (eli määrittää tai muuntelee) käänteinen plagaalinen intentionaalisen subjunktiivin imperfekti. Plagaalinen on musiikkitieteellinen termi, joka liittyy jotenkin kirkkosävellajeihin. Niin että se siitä. Intentionaalisuus on tietoisuuden  kyky viitata itseensä. Subjunktiivissä on kyse epävarmuudesta tai toiveesta, imperfektissä menneestä aikamuodosta. Intentionaalisen subjunktiivin imperfekti voisi siis olla jotakin tietoisen kyvyn epävarmuudesta viitata itseensä menneisyydessä. Tai jotakin. Mutta mitä se voisi olla, kun siihen yhdistetään jonkinlainen kirkkosävelasteikko ja tehdään koko jutusta käänteinen? Riemastuttavaa.

Kirjassa esitetään muutama Dan Streetmentionerin käsikirjan mukaan tehty aikamuotokorjaus:

It is built on the fragmented remains of an eventually ruined planet which is (wioll haven be) enclosed in a vast time bubble - -

In it, guests take (willan on-take) their places at table and eat (willan on-eat) sumptuous meals while watching (willing watchen) the whole of creation explode around them. - -

You can arrive (mayan arrivan on-when) for any sitting you like without prior (late fore-when) reservation because you can book retrospectively, as it were, when you return to your own time (you can have on-book haventa forewhen presooning returningwenta retrohome). - -

Se on rakennettu lopulta tuhoutuneen planeetan pirstaleisille jäännöksille, jotka on (tulnee ollaiksenut) suljettu valtaisan aikakuplan sisään - - 

Sen sisällä vieraat istuutuvat (tulnevat istuutunaikse) pöytään ja nauttivat (tulnevat nauttiaikse) ylellisiä ruokia samalla kun (tulnevat katsellein) kuinka koko luomakunta räjähtää ympärillä. - -

Sinne voi saapua (tulnee voikse saapuvan) mihin aikaa vain ilman pöytävarausta, sillä varauksen voi tehdä takautuvasti, nimittäin palattaessa omaan aikaan (varanaikse voiden tehney retrovasi nimenaikse tulenessa tula tullan kotiin). - -

Maailmanlopun ravintola. Suom. Jukka Saarikivi.

Suomentajalla on ollut hauskaa! 

Minulle tuli hinku pilputa käännöksen aikamatkustusaikamuodoissa olevat sanat osasiinsa, vaikkei siinä ole mitään järkeä. Pätkitään nyt aluksi tuo "tulnee ollaiksenut". (En saa tällä kirjoitusohelmalla asennettua pystypalkkeja, joten pilppuan sanan tavuviivoin.)

 tul-ne-e olla-i-kse-nut

Ensimmäisessä sanassa (olettaisin...) on potentiaalin tunnus -ne-. Potentiaalin tunnuksen n:n pitäisi kylläkin mukautua sitä edeltäviin l-, r- ja s-kirjaimiin, joten oikea muoto olisi 'tullee'. 'Tulnee' kuitenkin on ihan ok. Ei ihan korrekti, mutta suomea. 

'Ollaiksenut' onkin vähän toista maata. Siinä voi nähdä 1. infinitiivin ('olla') ja translatiivin (-kse-) ('ollakseni' olisi 1. infinitiivin pidempi muoto, joka tarkoittaa sitä, että infinitiivi on translatiivissa ja siihen liittyy possessiivisuffiksi).  Lopussa on 2. partisiipin tunnus -nut. Koska partisiipit eivät taivu aikamuodoissa, ei jäljelle jäävä -i- (periaatteessa) voi olla imperfektin tunnus (paitsi tällä argumentilla ei ole mitään väliä, koska infinitiivi ja partisiippi eivät oikeasti edes mahdu samaan sanaan). i:n on oltava siis monikon tunnus, ja asian vahvistaa se, että virkkeessä on monikollinen tekijä.

En tullut kyllä tästä silpunnasta hullua hurskaammaksi, mutta oli kivaa silti. Vaikka silppuaminen oli kivaa, taidan kuitenkin antaa "varanaikse voiden tehney retrovasi nimenaikse tulenessa tula tullan kotiin" -pätkän olla ihan rauhassa. Olisi muuten kiinnostavaa tietää, miten tietoisesti suomentaja on noita rakenteita kasannut. Siis tietoisesti tietenkin, mutta kielikorvalla vai kieliopilla hullutellen vai niiden yhdistelmällä?

Lopuksi vielä toisena esimerkkinä vähän suopatjojen kielestä (sekä kaikkien aikojen suosikkikohtaukseni koko trilogiassa, eli Marvinin ja suopatjan keskustelu). Eikä sen kummempia selityksiä. Paitsi alleviivaan tässä vähän viimeisen kappaleen sanaa 'etymologi'.

The mattress flurred and glurried. It flolloped, gupped and willomied, doing this last in particularly floopy way.

"Voon", it wurfed at last, "and was it a magnificent occasion?"

flurred - purskui

glurried - lurpsi

flolloped - mötkähti/lollahti

gupped - molahti

willomied - lyllyi

globbred - vollahti (Jos haluatte tietää sanan vollahtaa merkityksen, ostakaa Squornshellousin suoslangisanakirja kirja-alennusmyynnistä tai vaihtoehtoisesti Maximegalon-suursanakirja. Yliopisto tulee olemaan varsin iloinen päästessään siitä eroon ja saadessaan lisää arvokasta pysäköintitilaa.)

flurbled - pluplautti

guirruled - kuidusteli

"Seisoin lavalla. Edessäni ja takanani satoja maileja siltaa."

"Kiilteikö se?" patja innostui.

"Kyllä se kiiteli."

"Kaartuiko se juhlallisesti yli maiseman?"

"Kyllä se kaartui juhlallisesti yli maiseman."

"Ulottuiko se kuin hopealanka kauas aineettomaan usvaan?"

"Kyllä", Marvin sanoi. "Haluatko sinä kuulla tämän jutun?"

"Haluan kuulla puheesi", patja sanoi.

"Näin minä sanoin. Minä sanoin: 'Haluaisin sanoa, että minulla on suuri ilo ja kunnia saada julistaa tämä silta avatuksi, mutta en voi koska valehtelupiirini ovat pois käytöstä. Inhoan ja halveksin teitä kaikkia. Täten julistan tämän onnettoman kyberstruktuurin avatuksi jotta sitä voisivat nyt väärinkäyttää kaikki ne, jotka sen tarpeettomasti ylittävät'. Ja kytkin avaamispiirini."

  Marvin vaikeni ja muisteli hetkeä.

  Patja purskui ja lurpsi. Se lollahteli, molahti ja lyllyi ja teki kaiken tämän erityisen lopoisasti.

"Vuun", se vurpsahti viimein. "Oliko se suurenmoinen tilaisuus?"

"Kohtuullisen suurenmoinen. Koko tuhannen mailin pituinen silta kimaltavine kaarineen romahti itsestään ja upposi valittaen liejuun vieden kaikki mukanaan."

(Krikitin sotarobotit ryöstävät tässä välissä ensin Marvinin jalan ja sitten Marvinin.)

Se kohottautui nähdäkseen ruokojen yli, mutta ei siellä ollut mitään nähtävää, ei robottia, ei kimaltelevaa siltaa, ei alusta, vain ruokoja. Se kuunteli, mutta tuuli ei kantanut muuta ääntä kuin jo tutun puolihullujen etymologien huhuilun toisilleen yli kolkon rämeen. 

Elämä, maailmankaikkeus - ja kaikki. Suom. Jukka Saarikivi.