Douglas Adams ei kuulemma tykännyt kovastikaan Linnunrata-sarjansa viimeisestä osasta eikä sarjan loppuratkaisusta. Hän suunnitteli trilogiaansa jatko-osaa ja uudenlaista loppua. Jatko-osassa piti yhdistyä Linnunrata-jutut ja Dirk Gentlyn Holistisen etsivätoimiston aineisto (Dirk Gentlyssä on kyseessä hulppea scifiparodiadekkari, jossa suurin mysteeri on ehkä porraskäytävään jumittunut sohva). Kuudes osa olisi ollut luultavasti ilahduttava lisä trilogiaan, mutta Adams kuoli ennen aikojaan ja kirja jäi suunnitelman tasolle. (Nämä tiedot ((mielipiteitäni lukuun ottamatta)) on poimittu englanninkielisestä Wikipediasta.)
Muutama vuosi Adamsin kuoleman jälkeen irlantilainen Eoin Colfer kirjoitti Linnunrataan kuudennen osan. Kirjan nimi on Vielä yksi juttu... (ilmestyi englanniksi 2009). Luin sen juuri. Se ei ollut kovin hyvä.
Vielä yksi juttu... on varsin adamsmainen ja se ammentaa vahvasti Linnunrata-sarjan aineksista ja tyylistä. Lisäksi siihen on sisällytetty Dirk Gently -kirjasta Sielun pitkä pimeä teehetki tuttu ukkosenjumala Tor, aivan kuten Adams oli itsekin suunnitellut. Colferin kirjassa esiintyy kaikki Linnunradan olennaisimmat ja rakkaimmat hahmot (paitsi ei Marvinia, koska hän kuoli aiemmissa osissa). On Arthur, Ford Prefect, Zaphod Beeblebrox, Trillian, Fenchurch, Random, vogonit, Loputtomasti Pitkitetty Wowbagger ja jopa patja. Colfer viittailee aiempiin tapahtumiin, keksii uusia sanoja ja elämänmuotoja, herjaa kaikkea (eritoten uskontoa), ja tapahtumat sujuvat juuri niin epätodennäköiseella logiikalla kuin Adamsinkin kirjoissa. Mutta tässä kaikessa minusta nimen omaan on myös Vielä yksi juttu -kirjan heikkous. Se on takertunut liikaa Adamsiin.
Homman nimi on se, että ei hyvän kirjoittajan kannata jäljitellä toista hyvää kirjoittajaa. (En ole lukenut Colferilta muuta, mutta hän vaikuttaisi olevan hyvä kirjoittaja.) (Ja tämä ehkä vie pohjan argumentiltani: mistä tiedän, vaikka Vielä yksi juttu olisi kirjoitettu ((ja käännetty)) Colferin omalla tyylillä.) (Mutta jatkan argumentointiani silti.) Colferin olisi minusta kannattanut käyttää Adamsin henkilöitä ja luonnetta ja maailmankaikkeutta ja lisäksi Tor-jumalaa, mutta omalla tyylillään. Adamsin jäljittely vääjäämättä on melkoisen latteaa. Aika viihdyttävää kyllä, mutta latteaa. Minulle tuli lukiessani monet kerrat ikävä alkuperäistä kertojaa. Mietin, miten hän olisi kaiken kertonut.
Itse tarina minusta toimi. Jos ei oteta lukuun tahmeaa alkua. Ja loppua. Muuten tarina oli ok. Ja Tor oli oikein sympaattinen ukkosenjumala. Niin että oikein akuuttiin Linnunrata-kuumeeseen kirjan voi lukea. Muttei kannata lukukokemusta kovin suurilla odotuksilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti