Löysin taannoin kissaa ulkoiluttaessani pihapiiristämme luumupuun. Siinä oli runsaasti luumuja, mutta raakoja kaikki. Eilen illalla menin puun ohi ja pysähdyin testaamaan. Kypsiä olivat. Tänään kävin poimimassa niitä pienen pussillisen. Ja sitten tein luumupiirakan kirpeistä maukkaista käpyläläisistä luumuista.
Olin ehtinyt harmitella jo, että Helsingissä menee kokonaan sivu suun se loppukesän ja alkuskyksyn ilo, että voi vain ojentaa kätensä ja poimia luonnosta syötävää. Vaan nyt Helsinki tarjosi minulle elämäni ensimmäisen luumupiiraan, ja vieläpä itse poimituista luumuista!
Pistin piirakkaan
100 grammaa ehtaa voita,
1 desilitran höttövehnäjauhoja,
1 desilitran täysjyvävehnäjauhoja,
1/2 desilitraa tattarihiutaleita ja saman verran kaurahiutaleita,
suunnilleen desilitran sokeria sekä
suunnilleen desilitran sokeria sekä
teelusikallisen leivinjauhetta ja vaniljaa.
Mössäsin aineet yhteen ja liiskasin taikinan vuokaan ja askartelin päälle alle litran käpyläläisiä luumuja. (Askarteluahan se on, kun pikkuisia luumuja halkoo ja poistaa niistä siemenet.) Paistoin piirakkaa uunissa 225 asteessa kunnes se vähän kärvähti. Sillä välin keitin vaniljakastikkeen maidosta ja maissijauhoista.
***
9.9.2014. Lisäsin reseptiin juuri sokerin... Kerrottakoon tässä nyt vielä, että viime kerralla leipoessani piirakkaa unohdin taikinasta leivinjauheen. Hyvää tuli silti.
***
9.9.2014. Lisäsin reseptiin juuri sokerin... Kerrottakoon tässä nyt vielä, että viime kerralla leipoessani piirakkaa unohdin taikinasta leivinjauheen. Hyvää tuli silti.
Ihania, herkullisia kuvia! Olenkin odottanut 3. osaa! Joka päivä kurkkaan, joko on ilmestynyt. :) Hain mummilasta 2 ämpärillistä suuria omenia. Mehu tirisi ja valui sormien välistä, kun haukkasin omenaa. En tee omenapiirakkaa, en. - Vaikka mieli tekisi. Ehkä uuniomenia tai hyvettä. Kaloreita niissäkin silti on. Huokaus.
VastaaPoistaIhania nämä havaintosi Helsingistä! En löytänyt blogista sähköpostiosoitettasi - olisin kysynyt sitä kautta, teetkö nukenvaatteita myös myyntiin. (Jos onnistuu, voin noutaessani vastata kaikkiin kerrostalokäyttäytymistä koskeviin pohdintoihisi :D)
VastaaPoistaT. kaupunkilainen, vannoutunut kerrostaloeläjä ja 3-vuotiaan nukenomistajan äiti
Hei Marikki! Toivon saavani jatkossakin kivoja havaintoja Helsingistä :) Ja koska Helsinki itse ei varmastikaan estä hyvien havaintojen tekemistä, vaan se on itsestä kiinni, toiveeni saattaa toteutuakin...
PoistaOlen kyllä myynyt nukenvaatteita. Nyt on vain sellainen tilanne, että terveyteni on estänyt ompelemisen jo monen kuukauden ajan. Mutta teen ompelutestin tässä jo ensi viikon aikana, kun menen jokavuotiselle nukenvaateompeluvierailulle ystäväni luo Irlantiin (no, oikeasti menen ystävän luo ystävän takia, en ompelun). Jos pystyn kykenemään ompelemaan tammikuussa leikkaamani palat yhteen, on tilanne lupaava :) Pistän tänne viestiä sitten ja kerron tilanteen!
Aurinkoista syksynalkua sinulle!
Toivotaan, että Irlannin-reissu on ompelukas ja muutenkin hauska. Jäin selailemaan tätä blogia ja tykkäsin kovasti. Persoonallinen tapa kirjoittaa ja katsoa maailmaa, postauksia lukemalla tuntuu melkein tutustuvansa sinuun ihan oikeasti. Ja siis nuo nukenvaatteet, miten käsittämättömän hienoja ja pieteetillä tehtyjä. Saisikohan sitä itsekin ylitettyä ala-asteaikojen hullun käsityöopettajan aiheuttamat traumat...
PoistaKiitoksia toivotuksista! Lähtö kentälle on just melkein nyt.
PoistaKiva kun tykkään tästä blogista :) Välillä sitä miettii, että mitä minä tänne lörpöttelen. Mutta jos joku joskus jossakin ilahtuu lörpötyksistäni, kannattaa lörpötellä.
Mä luulin olevani ompelun suhteen toivoton aina siihen saakka kun aikuisena menin työväenopiston kurssille ystävän kanssa ompelemaan juhlapuvun (ystävä ompeli hääpuvun). Puku onnistui. Silloin hoksasin, että kun tekee vain kaikessa rauhassa, kyllä se siitä. (Mun juttuni on isot saumanvarat. Aina voi korjata...) Kokeile ihmeessä tarttua ompelutoimeen! Peruskoulun kokemuksien jos antaisi olla esteenä tehdä asioita, ei koskaan uskaltaisi liikkua (mulla oli melko... vaativa... liikunnanopettaja) eikä laskea kertolaskuja eikä puhua sanaakaan englantia ja niin edelleen :)
Marikki, heippa taas! Vähän venähtänyt tämä nukenvaateasiaan vastaaminen. Aika hankalalta se ompelu tuntui, kun Irlannissa valmiista kappaleista pari juttua ompelin. Mutta voisit sinä silti kertoa, minkämoiset nukenvaatteet sinua kiinnostaisivat, ja missä määrin ja millä aikataululla. Jos siis vielä kiinnostaa. (Toisaalta tietty siihen, mitä haluaisit ja missä määrin, vaikuttaa minun hintani. Eli sähköposti on tässä vaiheessa varmaan järkevämpi kanava. Minulle voi pistää viestiä osoitteeseen sinihanhi@gmail.com.)
PoistaHyvää lokakuista viikonloppua sinulle!
Näyttää ja kuulostaa herkulliselta!
VastaaPoistaHauskaa, että Helsinki esittelee hyviä puoliaan :-) Siinä osassa kaupunkia, jossa olen asunut suurimman osan elämääni, löytyi tähän aikaan vuodesta usein tien pielestä vapaassa jaossa olevia omenia muovikassikaupalla. Kaupunkimustikoita, -vadelmia ynnä monia muita on myös useimmiten riittänyt ihan kivasti. Helsinki (kuten lähes mikä tahansa kaupunki) on onneksi monitahoisempi kuin yleinen mielikuva siitä.
Talomme oven pielessä on suuri vanha omenapuu. Luulin, että sen omenat olisivat kitkeriä, mutta kattia kanssa. Nameja ovat. Niin että Helsinki tarjoaa myös omenia!
PoistaOn tämä siis tosi kiva kaupunki. Pitää vain tottua siihen, että täällä _asuu_...
Ihana piirakka! Toimi sillainkin, että laittoi tattarihiutaleiden sijaan kaurahiutaleita. Siis Elinan tekemänä kun olin kylässä. Nyt kokeilen itse! :)
VastaaPoista