Johan minulla oli jo kaksi alusmekkoa ja kaksi aluspaitaa. Mutta väärää mallia! Tiedonetsintäni perusteella tulin siihen tulokseen, että tällainen malli rokokoopuvun alushameelle olisi melko autenttinen:
 |
| Pellava olisi ollut kai puuvillaa autenttisempi materiaali. Leikkasin kaula-aukon edestä ja takaa lopulta kaarevaksi. Sivukiilat eivät tulleet optimaalisen kokoisiksi. Voipi olla, että mittasuhteiltaan ovat ok, mutta koska mittakaava on pieni, ei valmis helma laskeudu kivasti (vaikka kangas on ohutta ja pehmeää). |
 |
| Olin kuulkaas ylpeä, kun osasin sijoittaa nuo neliskanttiset kulmapalat oikeaan kohtaan. Voin kertoa, että ne voi laittaa myös väärään kohtaan! |
Kureliivin ompelun aikana aavistin ja aluspaidan ompelun aikana olin jo varma, että käsin ompeleminen sopii nykytilaani paremmin kuin ompelukone. Huomasin jaksavani keskittyä ja puuhata kauemmin, kun työ oli käsissä ja se eteni kontrolloidusti pisto pistolta ilman ompelukoneen melua, tärinää ja hallintaa. Käsin ompelemisessa tosin tulee vastaan nivel- ja rannevaivat, eli suo siellä, vetelä täällä. Jatkossa kuitenkin teen aina niin, että vedän siksakit ja pitkät suorat koneella ja kaiken muun teen käsin. Käsipistot sitä paitsi tuottavat pehmeän ja kivan jäljen.
 |
| Valmis paita näyttää tältä. |
 |
| Ja sitten kuvia paidasta ja kureliivistä. Kuvista huomaa, että kureliivien kanttaus edestä keskeltä meni vähän pieleen. Jos koskaan teen toisen liivin nukelle, ymmärrän, että reunustustyö kannattaa aloittaa jostakin huomaamattomammasta paikasta... |
 |
| Katsokaapa! Siellä on kainalossa lisätilaa nukelle nostaa kättä! |
Kiitokset runsaasta silmänruoasta ja sekä sivistävästä että viihdyttävästä perehtymisestä rokokooasun rakentumiseen! Kiilojen ompelu luonteviksi on aina ollut itselleni jonkinlainen haaste, joten ei voi kuin ihailla, miten hyvin sekä kainalo- että sivukiilat ovat onnistuneet aluspaidassa. Suosikkini kaikista vaatekappaleista on kuitenkin uskomattoman yksityiskohtainen kureliivi kaikkine tuentoineen - väritkin kerrassaan ihastuttavat!
VastaaPoistaKiitoksia!
VastaaPoistaOlen kovasti iloinen kainalo- ja sivukiiloista. On aina tosi kivaa, kun saa nukenvaatteeseen jotakin leikkauksia, ne tekee vaatekappaleista aina miniatyyrimaisempia. Niin, sehän on se juttu, kun ompelee omille nukeilleen vaatteita: eivät ne ole tietenkään leikkitarkoituksiin vaan ne yrittävät olla rekonstruktioita miniatyyrikoossa. Barbinukkejen koossa se jäljittely voi pitkälti perustua vain kankaaseen ja helman ja hihojen malliin (on minulla pari yritystä autenttisiin leikkauksiin), mutta isommalle nukelle voi yrittää tosiaan saada ajanmukaisia leikkauksiakin. Esimerkiksi Animator-nukkeni empire-hameet näyttävät ihan tavallisilta nukenhameilta, mutta minua ilahduttaa tieto, että yritin tehdä olkasaumat taakse lapojen päälle. Ja selkäkappale on semmoinen vähän niinkuin kärjellään seisova neliö. Tähän rokokooasun päälihameeseen löysin mallin Janet Arnoldin kirjasta (mun on välttämätöntä ostaa omaksi sellainen...). Muistin tuossa jokunen päivä sitten, että otin Irlannissa ystäväni kirjasta muutaman kuvan. Ilokseni huomasin, että siinä oli kuva myös rokokoomallista. Syynäsin sitä kuvaa ja leikkelin sitten parhaani mukaan kaavat. (Päälihameen helmaa en voinut leikata mallin mukaan, koska jäykkä tafti ei olisi taipunut siihen.)
Todettakoon, että ei minulla ole vielä kuitenkaan montaa nukenhametta, jotka pyrkisivät olemaan alusta loppuun jotenkin kunnolla ajanmukaisia. Yleisesti intoudun vain puuhaamaan mitä mieleen juolahtaa.
Olen kanssa tyytyväinen kureliivin väreihin! Kun olin tikannut ensimmäisen puoliskon ruskealla langalla, revin vähän hiuksiani, että mitä ihmettä menin tekemään. Mutta kun sain toisen puolenkin tikattua, totesin, että jaa, jos saan tähän pastellinvärisen kanttauksen, tämä voikin toimia. Ajattelin hakea Hakaniemen kauppahallista nauhoja, mutta siinä kävi niin, että keksin, että minun pitää laittaa ranttaliksi. Ystävä sattui olemaan pääkaupungissa sinä päivänä ja lähdimme yhdessä Suomenlinnaan. Aurinko paistoi ja lokit kirkui ja silmut pullistelivat tohkeissaan ja kukat kukki ja oli kerrassaan ihanaa. Tulin kävelleeksi ystäväni vetoavulla (tsempillä) sinä päivänä ehkä yli 5 kilometriä... Lopuksi kävimme Kampissa lankakaupassa (Snurre), josta ostin punaista baby-alpakkaa, josta kudon itselleni hienosteluhartiahuivin. Matkalla Snurresta bussipysäkille päätin, että paukut ei riitä enää kauppahallikeikkaan. Ostin kureliivinauhat sitten bussipysäkin läheltä Hobby Pointista, jossa yritin katsoa vähän strasseja ja paljettejakin, mutta siinä vaiheessa pää oli jo niin pönttö, että tyydyin pelkkiin nauhoihin.
Kauppahalli on siis edelleen tsekkaamatta, mutta kyllä vaihtokauppa päivään Suomenlinnassa oli aika jees. Seuraavat päivät olivat tietenkin kaameita, vaan oli retki sen arvoinen. Mutta ajatella, jos en olisi tehnyt nukelle kureliiviä ja tarvinnut siihen nauhaa ja päättänyt, että meikä lähtee liikenteeseen, olisi keväinen Suomenlinna jäänyt kokematta! Kaikkeen tämä nukenvaatteiden ompelu voikin ihmisen johtaa.