Vähemmän pikaiset renessanssialuspaita ja renessanssiliivi (renessanssiksi ne tekee se, että kutsun niitä renessanssiksi)

Taas on näköjään rakentumassa uusi asukokonaisuus. Siitä on valmiina jo aluspaita, päälihame ja kengät. No, ja sovitaan, että sukat. Eihän mun tarvi ommella punaisia sukkia, eihän?

Se on renessanssipaita. Otin siihen mallia italialaisista renessanssiajan maalauksista.

Hihat harmillisesti jäivät ranteista löysiksi. Eli olisi ollut mahdollista saada niihin tihumpi rypytys. Mutta huomasin löysyyden vasta, kun olin päätellyt jo kaikki rypytyslangat niin huolella, että purkaminen tuntui (ja tuntuu) älyttömältä. Kaula-aukko menee nätisti ihoa myöden, kun paidan päällä ei ole liiviä.

Liivi valitettavasti puskee paidan kaula-aukkoa koholle. Liivissä on paksusta puuvillasta vuori ja välissä jämpti (vuoriin tikattu) fleecetoppaus, koska liivi jäljittelee topattua renessanssiyläosaa. Rinkulat nyöritystä varten väsäsin itse nukkekotiaskartelumateriaaliarsenaalia käyttäen, kun bongasin yhdestä maalauksesta vastaavat. En siis bongannut renessanssiajan nukkekotiaskartelumateriaaliarsenaalia maalauksesta, vaan metallirinkulat. Se oli ilo ja onni, sillä minua jännitti kovin alkaa tehdä reikiä ja napinläpipistoja liiviin.

Minusta asussa on kiva sivuprofiili. Päälihihat tekevät siitä toivottavasti renessanssimman.

Vielä tarvitaan: liivin reunoihin koristepistot, nyöritettävät päälihihat, irtotasku, alushame ja viitta. (Ystävä mokoma meni mainitsemaan viitan.) Sitten minulla on mainio pienoismallikokeilu omaa aikakausipukuani varten!

Olen jatkanut käsinompelulinjaa. Kun siksakkasin aluspaidan osien reunat koneella, huomasin, miten rankka on ompelukone. Valehtelematta yhden hihan reunojen siksakkauksen aikana alkoi päässä jo vipata ja syke nousta! Siinä totesin sitten, että on parasta pysyä levollisessa ja äänettömässä käsityössä (kirjaimellisesti). Nyt vain pitää kiltisti tehdä hermoratoja huoltavia liikkeitä käsillä. Esim. imuroida?