Nuken renessanssihame tuli valmiiksi (!)

Edellinen renessanssihamepostaukseni esitteli alushameen ja taskun, sitä edellinen esitteli keskeneräisiä hihoja. Seuraavaksi tässä nyt esittelen valmiit hihat ja sitten pistän vielä muutaman kuvan valmiista kokonaisuudesta. Jos joku haluaa käydä läpi koko renessanssihamehomman, tämän jutun tunnisteista 'renessanssihame' (yllättäin) antaa hakutuloksesi kaikki projektin vaiheet (seitsemän viestiä, tämä mukaan lukien).

Tällaiset hihat. Kunhan löydän kapeinta mahdollista mustaa organzanauhaa, saa asu vielä kolmannet hihanyörit.

Nämä vihreät nyörit pysyvät huononlaisesti kiinni.

Olen varsin tyytyväinen aluspaidan hihojen mittoihin. Löytyi juuri sopiva ylipituus, jotta päälihihojen alta riittää tursuttavaa. (Olin tyytyväinen hoksaukseeni, että juuri aluspaidan hihojen pituus on ratkaiseva tekijä, ei leveys. Tällaiselle epämatemaattiselle yksilölle se oli korkeamman luokan matematiikan havainto.)

Hivenen sairaalloisen väriset kasvot näin vihreää taustaa vasten kuvattuna. Ei ihan Meridan juttu. Mutta tässä näkyy söötit tossut (minusta ne on söötit) ja asun vihreät nyörit ja punahihainen kokonaisuus. Ja helman runsaus.

Olen tavattoman iloinen, että jaksoin näpertää kaksipuoliset hihat. Ystäväni tosin totesi, että pakkohan nuo olikin vuorittaa: yksi kangaskerros olisi ollut liian flötköttävä juttu. Eli sanotaan, että olen tavattoman iloinen, että hoksasin hyödyntää vuorituspakon niin, että tein hihoista kaksipuoliset. Samalla vaivalla sain asuun mukavaa muuntelua:

Silkkihihat ja kultanyörit = linnanneito. (Tämän postauksen ekassa kuvassa taas on joku, joka oltaisiin aikanaan ehkä poltettu roviolla.)

Myrkkypullo ja tikari puuttuvat vielä. Ja viitta. Mutta julistan tämän asun kuitenkin valmiiksi. (Ja seuraavaan renessanssiasuun teen vähemmän runsaan helman!)