Minulle ilmaantui kesken renessanssihameen ompelemisen tarve tehdä prinsessahame. Taas. Tällä kertaa aioin onnistua. Nimittäin jokainen prinsessahameyritelmäni on lopulta päätynyt melko maltilliseen ratkaisuun. Yksikään niistä ei ole loppujen lopuksi täyttänyt kimmeltäviä standardeja aitoon Disney-tyyliin. (Niin se vain on, että Disney-tyyli on aina ja ikuisesti minulle hempukkaprinsessamekkojen mittari.) Nyt ystävien tuella pysyin lujana ja saavutin nähdäkseni melko autenttisen lopputuloksen.
 |
| Ensin leikkasin helmapalan ja konekirjoin sen. Konekirjonnan päälle pistelin käsin kultalankaa ja helmiä. (Kissa, jonka nenä on muuten erityisen prinsessavaaleanpunainen, valitsi taas tyllit ja satiinit leposijakseen. Sillä on ollut alusta saakka taipumuksia rakastaa kankaitani. Paitsi että nyt sitten vihdoin keksin, että enemmän se itse asiassa rakastaa seuraa. Niinpä nykyään ompelukoneen vieressä on koko ajan tyyny, jolla kissa nukkuu, kun ompelen. Ja kankaat saavat olla rauhassa!) |
 |
| Leikkasin helmapalasta kokoympyrän. Se oli liioiteltua. Satiini ei tykännyt laskeutua. Mutta en minä nyt suostunut leikkaamaani palaa pienentämäänkään, koska se nyt olisi ollut tuhlausta. Siispä tein helmaan sinne tänne pieniä ryppyjä, ja lopputulos oli aika hauska. Sarjassamme vahinkolopputuloksia. |
 |
| Valmis hame ja alushame. |
 |
| Alushame on. |
 |
| Ja organzahempukkaisuutta on. |
 |
| Ja radikaalia kuvankäsittelyä on. Mutta tässä taas tulee hameasioita erilailla esiin. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti