Arthur-neiti kuoli noin viisi kuukautta sitten ja vieläkin sitä on kova ikävä. Tietenkin on. Se oli harvinaisen läsnäoleva kissa, joten kyllä huomaan aina ommellessani tai lukiessani (tai melkein mitä tahansa muutakin tehdessäni), että kaveri puuttuu. Mutta! Meille on muuttamassa uusi kissa, noin vuoden vanha, reilun viikon päästä. Jännää. Ei voi tietää etukäteen, tuleeko siitäkin seuraneiti. Ehkä ei tule. Ehkä tulee sirkuspelle!
Halusin ennen uutta kissavaihetta vielä ainakin kerran pistää Arthur-kuvia tänne blogiin. Valitsin teemaksi nukenleikki- ja ompeluseurakaverikuvat. Nämä eivät ole mitenkään estetiikalla pilattuja kuvia. Mutta Arthur-neidin läsnäolo sai (ja saa edelleen kuvissa) aina ympäristön estetiikan puutteen unohtumaan. Se oli hieno kissa!
 |
| Arthurilla on tässä rusetti, koska meillä oli juhlakivaa. Muistaakseni puimme nukkeja ensimmäisen adventin kunniaksi. |
 |
| Laaduntarkkailija! |
 |
| Siskoni veikkasi, että Arthuria masensi tässä vinoon ompelemani sauma. |
 |
| Arthur-neiti oli lukenut kissa. Se jakoi, kuten näkyy, kartano- ja pukuharrastukseni. Lisäksi se luki muun muassa teologiaa, Austenia ja Tolstoita. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti