On se huomattu tässä vähitellen jo monesta. Viereisellä pellolla on joutsenparkki. Ne ovat olleet siinä nyt noin viisi päivää. Minua riepoo, että en näe niin hyvin, että voisin lukea niiden nokista niiden laadun. Minua riepoo myös se, etten osaa niiden pitämän älämölön perusteella tietää, kumpaa sorttia ne ovat.
Mutta lintusivustot netistä kertovat (katsoin äsken), että kyhmyjoutsen sihisee ja murahtelee, laulujoutsen tööttäilee. Miten tuokin on niin mahdotonta muistaa? Että laulujoutsen laulaa ja kyhmyjoutsen on mykkäkoulussa?
---- > Nyt tiedän, että pellolla on parkissa laulujoutsenia.
Ne laulujoutsenet ovat sosiaalisia. Niillä on jatuvasti asiaa toisilleen. Seisoin vaikka kuinka kauan pellonreunassa ja katselin ja kuuntelin niitä. Ne hälisivät ja selvittivät asioita ja tyyntyivät vasta kunnes kaikki oli sanottu. Sitten ilmojen halki alkoi kuulua kuulasta tööttäilyä, ja kohta näin yksinäisen joutsenen lähestyvän parvea, joka pian lentävän yksilön ensimmäisen lähestymistööttäilyn jälkeen alkoi hälistä iloisesti ja toivottaa tervetulleeksi, ja kun saapuja oli laskeutunut, alettiin kysellä saapuneelta joutsenelta Göteborgin viimeisimmät kuulumiset. Ja taas siinä sitten selvitettiin asioita pitkän tovin, ennen kuin hiljettiin hetkeksi. Seuraavaksi piti moikata kaveri, joka lensi pellon poikki toiseen parveen. Siinä siirtymässä oli asiaa tietysti parvenvaihtajalla myös, puhumattakaan vastaanottajaparvesta. Joutsenet on kivoja. Ja tosi valkoisia.
Joutsenista vähän lähempänä pellonreunaa on joku vaatimaton ja nöyrä ryhmä ruskeanharmaita otuksia. Ne ovat vähän kuin vesilintujen satakuntalaisia. Mietin, että ovatko ne nuoria joutsenia vai jotakin hanhia. Lisäksi mietin, että minun silmälasini ehkä eivät ole riittävän tehokkaat ja että kiikarit olisi kiva homma.
Riemastuttavin kevääseen havahtuminen oli kuitenkin tänään huomata olohuoneen ikkunasta, että pihassamme kukkii seitsemän keltaista krookusta. Noin vain. Kävin katsomassa lähemmin ja totesin, että kymmenen lisää on alkamassa toimikautensa ja tulppaaninkärjetkin puskevat esiin.
Ja päivän mitta on tänään 12 tuntia 44 minuuttia! Yli puolet koko vuorokaudesta! (Inarissa on 13 tuntia ja 1 minuutti. Missä kohtaa ne ehtivät kiilata ohi? Pohjois-Suomi on ainainen musta hevonen, voittaa valokilpajuoksun aina! Onko reilua?)
Joutsenista vähän lähempänä pellonreunaa on joku vaatimaton ja nöyrä ryhmä ruskeanharmaita otuksia. Ne ovat vähän kuin vesilintujen satakuntalaisia. Mietin, että ovatko ne nuoria joutsenia vai jotakin hanhia. Lisäksi mietin, että minun silmälasini ehkä eivät ole riittävän tehokkaat ja että kiikarit olisi kiva homma.
Riemastuttavin kevääseen havahtuminen oli kuitenkin tänään huomata olohuoneen ikkunasta, että pihassamme kukkii seitsemän keltaista krookusta. Noin vain. Kävin katsomassa lähemmin ja totesin, että kymmenen lisää on alkamassa toimikautensa ja tulppaaninkärjetkin puskevat esiin.
Ja päivän mitta on tänään 12 tuntia 44 minuuttia! Yli puolet koko vuorokaudesta! (Inarissa on 13 tuntia ja 1 minuutti. Missä kohtaa ne ehtivät kiilata ohi? Pohjois-Suomi on ainainen musta hevonen, voittaa valokilpajuoksun aina! Onko reilua?)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti