Kuka teistä on lukenut kyseisen Hilja Valtosen romaanin vuodelta 1926? Se on varmaankin paras hömppäromaani, mitä olen koskaan lukenut. Toinen ihana hömppäromaani on L.M. Montgomeryn Sininen linna.
Minun vapaarouvan elämäni loppuu tänään. Viimeiseksi vapaarouvan teokseni EI jäänyt imuroiminen ja ikkunoiden peseminen. Viimeisiksi vapaarouvan teoikseni jäivät nukkekodin kerrossänky ja nukkekodin uudelleen järjestely sekä ihan ihmismittakaavaisen tilkkutäkin puuvillavanun asettaminen tilkkupuolen ja vuoripuolen väliin. Osat ovat nuppineuloilla kiinni toisissaan ja odottavat seuraavaksi harsimista ja sitten meditatiivista käsin tikkaamista.
Huomenna alkaa siis työt opettajattarena. Opettajattaren elämäni alkoi jo viikko sitten. Kävin kampaajalla, ja tätini ilmoitti nähtyään minut kampaajatuoreena, että nyt minulla on opettajan tukka. Mitä se sitten tarkoittaakaan. Tässä tapauksessa lyhyttä ja pirteää, kai.
Tänään opettajuus alkoi käytännön tasolla, sillä valmistelin kolmen tunnin ajan oppitunteja isoista ja pienistä alkukirjaimista sekä romantiikan aikakaudesta. Siitä se alkoi.
P. S. Läppärimme invalidisoituu edelleen. Sarana on poks, kuten aiemminkin, humina on edelleen kuin vanhassa imurissa, toisen saranan kohdalla jatkuu mojova halkeama aina vain ja yhä, ja nyt uutuutena on raajarikko e. Näppäimistössä sen kohdalla ammottaa musta aukko kuin harvahampaisessa suussa.
Miksi juuri e? Miksi ei å? Kysyn vaan!
E:n taajuus suomen kielessä on melko tiheä (olen huomannut sen tässä nyt), vaikkei sitä edes ole suomen todennäköisimmässä sanassa kani. Ja sitten vielä se juttu, että kirjain sattuu aloittamaan omani nimeni. Voihan nenä. Koska -kirjaimin näpyttly on tätä nykyä mlko työlästä, hkä alan pudottaa n pois tkstistäni.
Huomenna alkaa siis työt opettajattarena. Opettajattaren elämäni alkoi jo viikko sitten. Kävin kampaajalla, ja tätini ilmoitti nähtyään minut kampaajatuoreena, että nyt minulla on opettajan tukka. Mitä se sitten tarkoittaakaan. Tässä tapauksessa lyhyttä ja pirteää, kai.
Tänään opettajuus alkoi käytännön tasolla, sillä valmistelin kolmen tunnin ajan oppitunteja isoista ja pienistä alkukirjaimista sekä romantiikan aikakaudesta. Siitä se alkoi.
P. S. Läppärimme invalidisoituu edelleen. Sarana on poks, kuten aiemminkin, humina on edelleen kuin vanhassa imurissa, toisen saranan kohdalla jatkuu mojova halkeama aina vain ja yhä, ja nyt uutuutena on raajarikko e. Näppäimistössä sen kohdalla ammottaa musta aukko kuin harvahampaisessa suussa.
Miksi juuri e? Miksi ei å? Kysyn vaan!
E:n taajuus suomen kielessä on melko tiheä (olen huomannut sen tässä nyt), vaikkei sitä edes ole suomen todennäköisimmässä sanassa kani. Ja sitten vielä se juttu, että kirjain sattuu aloittamaan omani nimeni. Voihan nenä. Koska -kirjaimin näpyttly on tätä nykyä mlko työlästä, hkä alan pudottaa n pois tkstistäni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti