tiistai 27. maaliskuuta 2012

Opettajattaren tilitykset osa 2

Toissapäivänä luumupuun ympärillä oli vielä lumikinos. Nyt siinä on kymmenen terhakkaa tulppaaninkärkeä pukkaamassa elämään! Joutsenet ovat jatkaneet matkaansa. Niitä on ikävä. Pelto on ihan tylsä ja tyhjä nyt. Mutta mustarastas lauloi kuusen latvassa!

Nyt on takana kokonaiset kolme työpäivää. Vaikka valmistelin sunnuntaina oppitunnit maanantaista keskiviikkoon, ovat työpäivät venyneet iltaan saakka, sillä paperitöitä on riittänyt aloittelijalle hitaasti suoritettavaksi eilen ja tänään ihan useaksi tunniksi.

Oppilaat vaikuttavat mukavilta.

Kouluruoka maksaa reilut 5 euroa ja siitä lähtee nälkä 40 minuutiksi. (Ravitsemusarvo nolla ja piimä rasvatonta.)

Kotitalousluokkien välissä oleva luokka on nimeltään HARJOITUSKOTI. Minusta se on söpö nimi luokalle. Nimetty joskus kulta-aikoina.

Yhdistän nyt ehkä seitsemän oppilaan nimen ja naaman toisiinsa.

Miten selittää lapsille, että paloauto on yhdyssana?

Miten saada lapset ymmärtämään, että yhdyssanoilla on väliä?

Miten saada lapset siirtämään tietonsa tekstihinsä? Eli osaavat listasta korjata yksittäisten sanojen alkukirjaimet isoiksi ja ymmärtävät taululta lukiessaan, mikä ero on 'isolla isällä' ja 'isoisällä', mutta viljelevät karkeita yhdyssanavirheitä ja alukirjainrikkeitä aineissaan. Miksi heidän sitä paitsi pitäisi osata kirjoittaa oikein, kun moni aikuisistakaan ei osaa?

Miten saada maitohapot pois jaloista?

Tänään kotiin tultuani vetäisin nassukkaan vähän sapuskaa ja menin puoleksi tunniksi huilaamaan. Torkahdin! Herättyäni olin 10 minuuttia melko pirteä, jonka vuoksi tartuin imuriin ja imuroin kämpän ja sitten symbolisesti moppasin sen ja vaihdoin petivaatteet. Onneksi kukaan martta ei ollut todistamassa, että en käynyt näyttämässä täkeille ja tyynyille kevätilmaa. Minusta oli fiksua siivota nyt eikä viikonloppuna. Loppuviikosta olen taatusti vielä väsyneempi, ja viikonloppuna on kivempi levätä kuin imuroida. (Alkujaan imurit muuten painoivat kamalasti kiloja ja niitä vedettiin hevoskärryillä ja letkut työnnettiin ikkunoista sisään ja imuri kävi jollakin kaasulla tai bensalla tai jollakin. Oli kuulemma autuus ja onni ja edistys kun imuri keveni ekaa kertaa semmoiseksi 12-kiloiseksi. Minusta olisi onni, jos koko vehje olisi jäänyt 1800-luvulle.)




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti