Nukkekotiterveisin!

Tämä kuvatekstinlisäystoiminto on typerä. Se ei suostu vaihtamaan riviä.

Voi nenä. Juuri kun opin jotakuinkin käyttämään tätä bloggeria, se teki uudistuksen. Nyt sitten mikään ei ole taas helppoa! (Ei edes antibiootin syöminen. Ensimmäistä kertaa antibiootti tekee vatsani omituiseksi.) (Lääkäri siis antoi kuin antoikin antibioottikuurin. Mutta miksikään empatian kukkaseksi tai kuuntelemistaidon ihmeeksi sitä lääkäriä ei ihan voi kutsua.) 

Vaan nyt asiaan. 

Nakkisormillani (terveisiä vaan!) (anteeks, sisäpiirivitsi) väänsin tällaisen sängyn ja petivaatteet siihen tuossa yhtenä päivänä ennen virkaurani alkua. (Kirjoitin vahingossa ensin 'vikaurani'. Fraudilainen lipashdus?) Veistelin sängyn askarteluveitsellä balsasta, leikkuulaudan päällä, ja sain siitä lähes ei-kiikkerän. Tukeva se on, mutta koska balsa on tosi kevyttä ja ehkä kai särkyvääkin, on todettava, että ei sänky tallaamista kestä.  

Tämä ohjelma raatelee sisintäni. Miksi se ei anna ihmiselle mahdollisuutta esteettisiin ratkaisuihin?

Siinä näkyy yläpedin pohja. Minusta se on kamalan kiva. Tuollainen puhtaanvalkea patja ja rimat siis. Melkein kuin Pikku Heidistä.

Päädyn ja kyljen kuviot piirtelin neuvostokolvilla. Vähän sen käsitteleminen pelottaa aina, mutta kai siihen voi luottaa. Vähän kuin DDR:n hehkulamppuihin ja jääkaappeihin.





 Seuraava kuva tarjoilee sängyn sen autenttisessa ympäristössä. Sängyn takana on astiakaappi. Eli kaappi ja sänky ovat tilanjakajia vanhaan hyvään tyyliin.

Malliksi nukkumaan tulleet Maxmiliam, Tassie ja Tito ovat vähän maanisen oloisia. Katsokaa vaikka niiden silmiä. Tapittavat kattoon kärimättöminä ja odottavat hetkeä, jolloin rangaistukselta tuntuva  pyyntö maata sängyssä peiton alla keskellä kirkasta päivää on täytetty kyllin kunniallisesti.

Sitten olisi vuorossa lisää nukkumasijoja ja tekstiileitä. Välikköhuoneessa kaiken rojun keskellä (todellisuutta peilaava huone, eikö!) on mukava pehmeä sänky tyynyineen. Ja appelsiinia välipalaksi.

Ja sitten olisi kalsea kuva Serin työhuoneesta. (Oikeasti se huone on lämmin ja kotoisa. Kuvassa se on kylmä sävyiltään.) Sinne on sijoittunut yksi nukkekotitilkkutäkeistäni. Sohvalle ompelemani tyyny osoittautui hedelmälliseksi sisustuselementiksi.

Ja koska tähän muuten jäisi typerä tyhjä tila, kerron nyt, että ostin tänään lintukirjan. Siinä kerrottiin kurjista, että ne ovat jättiläismäisiä, eli eilinen sanavalintani SUURI ei ollut ornitologisesta näkökulmasta huono. Lisäksi lintukirjakin mainitsee ahkerasti kaartelemisen, joten 9-kertaisesti toistamani teonsana 'kaarrella' sopi mainiosti kurki-kuvaan. Vieläpä kirja mainitsee kurkien lentävän hyvin korkealla. -> Väittäisin, että minussa on ornitologin ainesta. Mutta sitä en tiennyt kertoa, että maalla kurki pystyy juoksemaan ketun vauhtia. Vaikkakin se yleisesti ottaen pitäytyy arvokkaassa ja kurjelle sopivassa käynnissä.

Sitten olisi vielä yksi kuva, jonka jälkeen minä menen taas nukkumaan.

Se on väliaikainen kangaskauppa-ompelimo-ratkaisu Isossa Talossa. Kaikenmoiset viritelmät ja huonejärjestyksen muuttamiset on kivoja.

Ei muuta tällä erää, moi.