lauantai 19. toukokuuta 2012

Opettajan tilitykset, osa 7

Kaksi viikkoa lomaan, joten tilitysten aika on kohta ohi!

Sitä ennen. Raakaa todellisuutta:

Yhtenä yönä heräsin huutooni ja siihen, että mies töni minua hereille. Olin siinä sitten sanonut miehelleni unen ja valveen sekatilassani: ''Olen niin stressaantunut, että käteni ovat täynnä arpia.''

Yhtenä yönä heräsin sydämentykytykseen. Makasin sängyssä ja yritin saada sykettä laskemaan.

Kaikkina öinä herään ja mietin, mitä teen minkäkin oppilaan kanssa tai millä välitunnilla kopioin kalvot ja milloin tulostan oppilaiden töitä. Ynnä muuta sellaista mietin öisin. Päivisin myös, tietenkin, mutta se on normaalia.

Tämmöistä se kai on kaikilla aluksi uudessa työssä. Neuroottisilla enemmän, tervepäisillä vähemmän, ehkä. Joka päivä olen ylpeä siitä, että sentään en lopettanut kesken ensimmäisen työpäivän. Alanvaihto toki on mielessä edelleen joka päivä. Olisiko teillä, jos kuulisitte tällaista:

Opettaja, missä sinä olet opiskellut?

Opettaja on varmaan itseoppinut.

Opettaja, muistatko sen luokan, jota opetit syksyllä koulussa N? Kerron vain, että ne vihas sua.

Opettaja! Eikun ei mitään... En sanokaan, kun sulle tulisi paha mieli.

Opettaja, et sinä mahda meille mitään.

Opettaja, ei muilla ole ongelmia meidän kanssa.

Opettaja, ei kukaan halua näitä sun surkeita monisteitas.

Opettaja, tekisit yhteistyötä meidän kanssa.

Opettaja, onko sun hermoissa joku vika, kun haluat, että me ollaan hiljaa?

Kesti monta viikkoa, ennen  kuin hoksasin, että tuollainen kielenkäyttö oppilailta on uskomattoman törkeää. Aluksi en välittänyt. Sitten aloin välittää, mutta en kommentoinut vaan ylenkatsoin. Ja sitten ymmärsin, että hei, tässähän on ylitetty rajat. Sitten tuli tietysti surkimusolo, kun olin sallinnut mokomaa. 

Onneksi suunsoittajia on vain kaksi. Mutta nämä kaksikin ovat saaneet ihan riittävästi pahaa aikaan. Ikään kuin aloittelevalla opettajalla ei olisi muutenkin epävarmuudentunteita ja syyllisyyttä epäonnistumisista. Ja sitten kun aloitteleva opettaja on tällainen kuin minä, että vaatii itseltään täydellisyyttä ja muistaa aina vain kaiken, mikä menee pieleen, vaikutukset moninkertaistuvat.

Oivoi. 

Pitäisi varmaan vaihtaa alaa.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti