Värioppia, värikyniä ja kissoja mieltä piristämään

Sain syntymäpäivälahjaksi 120 värikynää. Syntymäpäiväni oli jo tammikuussa, mutta lahjan sain nyt maaliskuussa. Justiinsa parhaaseen mahdolliseen aikaan. Niistä on nyt paljon iloa ja viihdykettä. Niistä on huomattavasti iloa myös Astridille. Se osoitti kiintymystä kyniä kohtaan jo ennen kuin avasin postituspakkauksen (kts kuva yllä).

Rehvakas kynien omija.

Sittemin se on käytännössä ominut kynät. Minun on varovaisesti pitänyt muistuttaa, että kynät oikeasti ovat minun. MINUN.

Kyniä on kiva hautoa.

Kynien päällä on kiva kylpeä.

Kynien äärellä on kiva mietiskellä. (Blogitekstin kissakuvien määrä on korkea terapeuttisista syistä.)

Sitten väriympyrään. Löysin ohjeet siihen täältä.

Kun ihminen saa 120 hienoa värikynää, hän tietysti haluaa tutustua kyniin kunnolla. Hyvä keino aloittaa tutustuminen (kaikenmoisen piirustelun ja värittelyn lisäksi) on tehdä ihan vain värikartta, sellainen josta näkee jokaisen kynän värin. (Yllä olevassa kuvassa näkyy tuota värikarttaani, siitä puuttuu vielä kynien nimet ja numerot.) 

Mutta minusta värikarttaakin hauskempi (ja samalla opettavainen) juttu on tehdä väriympyröitä ja muita värijekkuja. Minulla on niitä varten luonnoslehtiö, johon olen itse piirtänyt ruudukot ja ympyrät. Netistä varmasti saisi tulostettua valmiitakin pohjia, mutta tykkään piirtää ruudukkoni itse. Tai no, tykkään ja tykkään. Minä nimittäin en yksinkertaisesti vain osaa käyttää viivoitinta enkä mitata asioita. Nytkin meni kokonainen aamu siihen että sain ruudukon lehtiön arkille suoraan.  Siis linjassa sivun reunoihin nähden. Millilleen. Huono yhdistelmä tykätä millilleen suorista jutuista ja samalla olla kykenemätön mittaamaan asioita oikein.

Makkarin leiri. Päivän aktiviteetit käden ulottuvilla.

No niin. Ensin pieni paketti värioppia, ihan vain palikkatasoa. Kun joskus siitä lueskelin, huomasin että väriopissa on vanhempia ja uudempia teorioita - en tiedä kumpaan kategoriaan tämä nyt kuuluu. Mutta palikkatasokin, vanha tai uusi, tuo kivan lisän tähän puuhaan. Ja ainahan voitte lukea asiasta lisää Wikipediasta. Itse tsekkasin äsken ja sain pääni sekaisin. Olen ollut aina tosi huono väriopissa. Siis erittäin huono. Liikaa kaikkea fysiikkaa ja valoa ja spektrejä. Niinpä tässä tosiaan palikkamalli.

Primaarivärit: Punainen, keltainen ja sininen. (Tai purppura, keltainen ja syaaninsininen. Tai magenta, keltainen ja syaaninsininen. Riippuu lähteestä.)

Sekundaarivärit: vihreä, violetti, oranssi. Syntyvät sekoittamalla edellisiä pareittain keskenään.

Tertiäärivärit: Välivärit ympyrässä. Syntyvät primaari- ja sekundaarivärien sekoituksesta. Esimerkiksi keltainen ja vihreä yhdessä tekevät keltavihreän. Violetin ja sinisen vauva on sinivioletti. 

Vastavärit eli komplementtivärit: Väriympyrässä vastakkaisilla reunoilla olevat värit. Synnyttävät vierekkäin laitettuina meheviä näkymiä.

Sitten hommiin. Tähän puuhaan tarvitaan 12 (+2) väriä. Ne eivät kyllä löydy 12 kynän perussetistä (etenkään ei ole normaalia löytää 14 kynää kahdentoista kynän setistä). Mutta toisaalta perusväreillähän tehdään kaikki värit, että voihan tätä soveltaa niihinkin sopivaksi. Tai no, ehkä kolmella värillä liikkeelle lähteminen voi olla turhan haastavaa värikynien kanssa, mutta kuudella kynällä (primaari- ja sekundaarivärit) tämä homma jo varmasti onnistuu. Täytyy kokeilla! Taidan kokeilla kyllä kolmellakin värillä, siitä vasta hauskaa tuleekin, onnistui tai ei. (Luultavasti ei.)

Väriympyrässä ja murrettujen värien ruudukossa on kummassakin käytetty samat värit, paitsi väriympyrässä on kaksi lisäväriä ympyrän sisemmille kehille. Selvä lista selventää asiaa:

keltainen

oranssinkeltainen

oranssi

punaoranssi

punainen

punavioletti

violetti

sinivioletti

sininen

sinivihreä

vihreä

keltavihreä

väriympyrässä lisäksi harmaa (mustakin käy) ja valkoinen

Väriympyrässä, joka on jaettu 12 sektoriin (harmaalle ja valkoiselle ei omaa sektoria), listan värit kiertävät vastapäivään. Väriruudukon pysty- ja vaakasektoreissa värit menevät tuossa järjestyksessä kuin listassa, alkavat keltaisesta.

Väriuudukon ideana on nähdä, miten värit sekoittuvat toisiinsa ja synnyttävät murrettuja sävyjä. Perusperiaatteeltaan se on simppeli. Tosin minä kyllä jouduin miettimään pitkän tovin että miten oikein homma etenee, koska olin väsynyt ja pää jumitti tai sitten vain olin vähän pöhkö. No. Homma etenee niin, että ensin väritetään pystysarakkeet otsikonmukaisilla väreillä. Ja sitten vaakasarakkeisiin sama juttu. Voi tehdä myös päinvastoin.

Väritin usean kierroksen. Pidin huolta, että väritin aina systemaattisesti kautta koko ruudukon samalla tavalla. Siis eli katsoin että joka ruudussa on yhtä monta kerrosta värejä samassa järjestyksessä. (Jostakin syystä väritin ylärivin ja ensimmäisen pystyrivin tummemmalla kuin muut.) 

Annan nyt esimerkkinä vaikka vihreän vaakarivin (tämä on siis ihan yksinkertaista, mutta varmuuden vuoksi väännän rautalangasta). Pohjana on kertaalleen väritetyt pysty- ja vaakarivit (jolloin jo syntyy ensimmäiset murretut värit), sen jälkeen systeemi meni näin: Väritin rivin ensimmäisen ruudun keltaisella, sitten vihreällä. Toisen ruudun keltaoranssilla, sitten vihreällä. Homma jatkui samaan malliin. Oranssi-vihreä, punaoranssi-vihreä. Näin koko rivi. Ja samalla systeemillä koko ruudukko, rivi kerrallaan. Ja sitten uusi kierros. Aina niin, että pidin värikerrosten järjestyksen samana. Taisin vetää yhteensä neljä kierrosta, kukin kerros on aina kevyellä kädellä väritetty. En ole värikynäekspertti, mutta kokemukseni mukaan raskaalla kädellä väritetyt kerrokset eivät sekoitu toisiinsa niin hyvin.

Jos joku on jaksanut lukea tähän asti, saa hän palkinnoksi seuraavan informaation: Tällainen systemaattinen värittäminen on äärimmäisen rentouttavaa. Ei luovia paineita, ei taiteellista kunnianhimoa, ei pelkoa teknisen taituruuden puutteesta. Kunhan vain värittää mitä ruudun tekstit kertovat. Kyllä laskee syke ja mieli kevenee, koska puuha vaati keskittymistä eikä murehtimiselle jää tilaa.

Ja sitten väriympyrään. Ensimmäiseksi olen värittänyt kunkin sektorin yhdellä värillä siten, että uloin sarake on saanut väriä kunnolla, sisemmät sarakkeet olen värittänyt kevyemmin.

Uloimmassa renkaassa on omissa lokeroissaan jokainen väri sellaisenaan.

Toisessa renkaassa on aina puhdas väri (siis eli renkaan uloin väri) sekoitettuna vastapäisen sektorin puhtaaseen väriin. Eli toisessa renkaassa on vastavärien sekoitus.

Kolmannessa renkaassa on puhdas väri sekoitettuna harmaaseen.

Sisimmässä renkaassa on puhdas väri sekoitettuna valkoiseen.

Väännetään taas rautalangasta. Keltaisen sektorin  uloimpana on pelkkää keltaista. Sen alapuolella on keltaista sekoitettuna violettiin, sitten on keltaista sekoitettuna harmaaseen, lähinnä keskustaa on keltaista sekoitettuna valkoiseen. Vastapäisessä sektorissa uloimpana pelkkää violettia. Sitten violetti sekoitettuna keltaiseen, sitten violetti ja harmaa ja lopuksi violetti ja valkoinen.

Keltaisessa sektorissa pohjimmaisena ja päällimmäisenä värinä on aina keltainen, violetissa sektorissa päinvastoin. Poikkeuksena sisin rinki. Siinä olen kyllä kaikissa sektoreissa jynssänyt lopuksi päälle valkoista.

Piti aloittaa uusi väriympyrä ihan vain siksi että saan teille vaihekuvat alusta. Sieluni silmissä näin kyllä hienommat vaihekuvat, mutta näillä mennään.

Ensimmäisessä kuvassa on keltaiset pohjat ja vähän jo violettia. Toisessa kuvassa on violetti sektori väritetty myös (ihanko totta!?!1) ja keltaisen sektorin värejä vahvistettu.

Kolmannessa kuvassa kummassakin sektorissa on yhtä paljon väriä. Eli keltainen pohja, jossa kaistale violettia keltaisen päällä ja sitten keltaista violetin päällä. Ja violetti pohja, jossa kaistale keltaista violetin päällä ja violettia vielä keltaisen päällä. On ihan älyttömän kiehtovaa nähdä, miten vastavärien sekoitukset ovat erisävyisiä riippuen siitä, kumpi väri on pohjalla. Kokeilkaapa!

Neljännessä kuvassa on kumpikin sektori käsitelty kokonaan, mutta myöhemmin lisäsin niihin vielä värikerroksia lisää.

Ja siinä se. Minä lopetan tähän.

Paitsi sanon vielä että tietysti sekoilin monta kertaa ja väritin väärällä värillä väärään lokeroon. Kumilla sai kummasti kuitenkin korjattua. Ja sitten sanon että kirjoitin tätä kahtena päivänä kolmessa istunnossa ja silti kyllä näen että ei oikein meinaa löytyä sanoja ohjeisiin. Että käyttäkää omaa järkeänne ja googlatkaa, jos tästä tuli olo että homma on vaikeaa. Se ei ole vaikeaa. Sen sanallistaminen sen sijaan on. Mutta tiedättekö, en ole kahdeksaan ja puoleen tuntiin katsonut uutisotsikoita! Koska olen kirjoittanut, värittänyt, käynyt pihalla, värittänyt ja kirjoittanut. Ja huilannut ja syönyt.

Väriympyränväritysseuraa.

Kävin kesken blogin kirjoituksen iltapäiväteellä naapurissa asuvan ystävän kanssa. Hän toi meille tuolit. Kuten näette, pidimme etäisyyttä toisiimme. (Kassissani oli pieni termoskannu ja muki. Vähän ylimitoitettu kassi heille.)

Tämä on niin kokuttavaa puuhaa, että vaikka pitäisi keskeyttää jo, sitä ajattelee että no vielä yksi sektori. No vielä yksi sektori. No vielä yksi sektori. Aika monen vielä yhden sektorin jälkeen (minun piti lopettaa kahteen ekaan) keskeytin homman tässä kohtaa.

Kuvituskuva. Kuvan kissa liittyy tapaukseen.