keskiviikko 18. maaliskuuta 2020

Yrityksenä tuottaa karanteeniajanvietettä

Heippa taas! Äitini eilen sanoi, että olisipa kiva saada joka päivä uusi blogijuttu minulta. No. Kyllähän äitiä pitää kuunnella. Etenkin tällaisessa kummallisessa tilanteessa, jossa me kaikki kaipaamme jotakin muuta. Niin että. Höpöttäminen on perinteisesti ollut ydinosaamisaluettani (kotona olemisen lisäksi), joten yritän höpöttää tänne nyt säännöllisesti. Voisin kokeilla saada joka iltapäivä jonkun pienen palan naputeltua, mutta nähdään miten homma menee käytännössä. Naputteluun tarvitaan nimittäin sormia, jotka esimerkiksi tälläkin hetkellä ovat varsin kipeät. Ja sitten eihän siitä naputtelusta ole mitään hyötyä jos se on vain että w0åpi asdvåi0 eqrå+0ipofk dsaöflkf äweaölk. Eli tarvitaan siihen aivojakin, ja vaikka minulla ihan kivat aivot onkin, eivät ne ole käytettävissäni joka päivä.

Mistä minä sitten höpöttäisin tulevina päivinä ja viikkoina? 

No ainakin voisin jatkaa kokemusasiantuntijuuslinjaa muutaman jutun verran, jos siis minulle tulee aiheesta mieleen jotakin lisää. Asiahan on niin, että neljän seinän sisällä nököttäminen on minulle niin tuttua, etten edes osaa enää ajatella, että mikä kaikki siinä on toisille vaikeaa tai että mikä toimintatavoistani on itse asiassa selviytymiskeino, joka ei välttämättä olekaan automaattisesti kaikkien muiden työkalupakeissa valmiina otettavaksi käyttöön.

Koronan olemassaolo varmaan luuraisi rivien välissä enemmän tai vähemmän, mutta sille pitäisi näyttää sen oma paikka. (Ei sen paikka todellakaan ole kaikkialla. Vaikka se näyttää kyllä yrittävän ängetä kaikkialle.) Voisin yrittää ajantasaistaa nukenvaatetilannetta. Siis kertoa että missä menen niiden kanssa. Juttu on vain niin, etten osaa oikein höpöttää nukevaatteista. Niistä kai pitää puhua asiaa. 

Ja sitten voisin yrittää höpöttää ihan tyhjästä. Saa pistää toiveita kommentteihin! En takaa että huomioin toiveita, mutta toisaalta saattavat ne inspiroidakin! (Kerran kun pyysin veljeltäni aihetta maalaukselle, tämä ehdotti että maalaan koliikkikipuisen kastemadon avaruudessa. Ai että se oli kiva aihe!)

Tämän blogin vissiin saa tilattua jotenkin itselleen. Siis että saa aina sähköpostiin uuden tekstin tai jotakin. En kyllä tiedä miten se tapahtuu, mutta jos te tiedätte, voitte sen tehdä, jos haluatte. Sittenpä ei tarvitsisi käydä blogissani turhaan kärkkymässä, että joko täältä löytyisi taas joku uusi kirjallinen helmi.

Ei nyt muuta tällä kertaa. Huomiseen! Toivottavasti :)



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti