Ja se päivä koitti.

Leikkasin viattomana nurmikkoa, kun aivoihini tuli ajatus, että ehkä lähiaikoina muutan blogini julkiseksi. Ajatuksen syntyä silti avitti vähän henkilö X, ja jonkin verran myös henkilö Q, niin että koko vastuuta en kanna tästä mahdollisesta bloginpitämisen alkamisesta. Sitä paitsi ehkä en alakaan pitää blogia (paitsi että pidän jo, tavallani), koska en koskaan pysty muistamaan salasanaa. Ainakaan näin kahden vuoden kirjautumisaikavälillä en pystynyt muistamaan. Kone kuitenkin auttoi minua muistamaan sen kysymällä kysymyksen ''***********************'' (sananvälitkin tähtiä tuossa), johon vastasin ihan oikein '**************'' (muutama merkki huijauksena väärin suuntaan tai toiseen, en kerro kumpaan). Sitten loin uuden salasanan, joka on'' ***********'' (taas huijasin!). Ja taatusti unohdan salasanan jo ensi kerraksi.