torstai 7. heinäkuuta 2011

Tudor-talo

Leikkasin nurmikkoa ja mietin samalla, mitä tekisin tulevalle talolleni. Jotensakin hirmuisen jänskää ja kivaa ja melkeinpä ylellistä, että on saamassa nukkekodin, mutta ei ole keksinyt sille vielä käyttötarkoitusta. Eksoottista suorastaan. Käyttötarkoituksia ja piirustuksia on olemassa noin tusinaan taloon. Ja sitten käveleekin (tai pitemminkin lentää) vastaan talo, ja vielä omaksi saakka, joka on ihan erilainen mitä on koskaan suunnitellutkaan haluavansa. Kamalan vaikea odottaa kolmisen viikkoa, että pääsee purkamaan Dolls House Emporiumin paketin ja saa alkaa miettiä, että mikä osa tulee minnekin ja miten vältetään sähköiskut ja tulipalo, kun asennetaan nukkekotiin valoja.
 
Uskomatonta!

Piirsin talosta kuvan, johon laitoin asioita, joita talolta haluan. (Ja aina välillä kävin helteessä jatkamassa nurmikonleikkuuta.) Piirtämisen jälkeen merkitsin asioita paperiin ja pilasin piirustuksen. Helteen vika, ettei arvostelukyky pelaa (syyllinen arvostelukyvyttömyyteen ei voi olla minä)!

(Hei, harakanpoikanen käpöttelee pihassa, se on söötti ja kuikelo ja harjoittelee harakkuutta vasta!)
 

Kertokaa (te kaksi arvovaltaista blogini lukijaa), mihin sijoitan valot!

Katosta roikkuvan kynttelikön paikka on selvä. Se on isossa huoneessa alakerrassa, keskehköllä kattoa. Mutta seinille tulevat kynttilät. Minne ne? Takaseinä on helpoin sijoituspaikka, mutta eikö olekin tylsää, jos kaikki kynttilät ovat takaseinällä? Montako kynttilää laittaisitte kuhunkin huoneeseen? Olisiko pikkukamarin ovenpieli paras sijoituspaikka yhdelle? Pieni kamari ehkä ei muuta tarvitsekaan kuin yhden kynttilän? Mutta entä yläkerran isompi huone? Ulko-oven pieleen yksi kynttilä? Tuleeko muuta? Suurenmoisen vakavia ongelmia!






2 kommenttia:

  1. Täytyy sanoa, että tähän en osaa kommentoida. Olen sen verran vanhanaikainen, että tarvitsen paperiversion hahmottaakseni kokonaisuuden. Sitäpaitsi, tämä on hyvin vakava aihe ja vaatii perusteellisen palaveerauksen. Ellet ole jo siis päättänyt paikkoja.

    Yksi tärkein kysymys ehkä on, että millaisia asukkaita talossa on? Valojen laatu, määrä ja sijoittuminen riippunee ehkä siitä. Ja aikakaudesta. Oliko varaa kynttilöihin ja silleen.

    VastaaPoista
  2. Minä ehkä pyydän sinua ja insinööriä tarkistamaan tilanteen ennen kuin alan porata reikiä johdoille:) Ei, kyllä olen nyt silti oikeasti miettinyt valojen paikat huolella ja monta yötä ratkonut viisaita johtojenkuljetusreittejä. Saas nähdä kuin käy.

    Päädyin valitsemaan pelkistetyn lamputuksen (tilaus on matkalla!). Alakerran isoon huoneeseen tulee kattokruunu (se on: kolmekynttiläinen kattolamppu), yläkerran kumpaankin huoneeseen yksi seinäkynttilä, ja siihen huoneeseen, johon tulee liesi, tulee hiillos lieden tuleen (liesi on siis tulisija eikä liesi). Lisäksi tulee ulos roikkumaan lyhty ja portaiden alla olevaan komeroon tulee sellainen kynttilä, jollainen pitää piirtää aina paperinukelle, jolla on yöpuku päällä.

    Valot ovat aikakausineutraaleja. Menevät 1600-luvulta aina 1900-luvun alkuun (jos asukkaat ovat sitkeitä moderniuksen vastustajia kuten Elizabeth-täti). Sähkökynttilöitä on niukalti, eli määrä menee sellaisen tavisasujan vaurausluokkaan, ja jos haluan kolmehuoneisen talon asukkaaksi keisarin, joka on vetäytynyt lepoon vuoristoresidenssiinsä, voin aina sijoittaa ei-sähköistettyjä kynttilöitä pitkin poikin niin paljon kuin keisari haluaa.

    VastaaPoista