lauantai 20. lokakuuta 2012

Marttoja ja lottia ja talvitakkeja.





Martta-nukke edistyy. Sillä on jo katse! Josta tosin vielä puuttu äly, kuten mummini sanoo (viitaten silmistä puuttuvaan valopilkkuun, joka muuttaa katseen vähemmän tylsämieliseksi, mikäli nimittäin osaa sijoitta valopilkun niin, ettei katse muutu esim. kieroksi). Ensi kerralla sitten suu, kulmakarvat ja poskipuna. (Nukesta tulee suhteellisen kevytkenkäisen näköinen.)

Eräät ovat edistyneet pidemmälle ja ommelleet jo koevartalon ja koepuvun. Eli kuvassa mummini Bebe, lotan roolissa. Hyvältä näyttää, mutta homma on kuitenkin vielä kesken. Ensinnäkin vartalo on tosiaan koevartalo (johon pää on kiinnitetty löyhästi). Lopulliseen pukuun tulee vissiin noin 7 mm pidemmät hihat ja mahdollisesti 2mm lyhyemmät kaulukset, joihin tulee pakotettua reikäommelta tai jotakin muuta mystistä. Lakkiin taasen tulee kokardi, jonka allekirjoittanut on luvannut yrittää pykätä kasaan massasta ja maalista. Lotta Svärd -rintamerkki odottaa rasiassaan lopullista sijoituspaikkaansa.

Toinen puku tulee eri kankaasta, piirun verran paksummasta, villakankaisehkosta. Veikkaisin, ja mummi myös, että se materiaali tuo jonkinmoisia haasteita vielä matkan verrelle.



Minun haasteeni ovat toistaiseksi vähän eri luokkaa. Harmiksi en ottanut viereisestä tilanteesta kuvaa kaksi minuuttia aiemmin, kun työ oli vielä oikeinpäin. Näky oli säälittävä, ja vieläpä toistamiseen. Tein mitä huolellisinta (öh, niin kuin kuvasta näkyy...) työtä nukkeni jalkovälin kanssa, ja kaksi kertaa kävi niin, että onnistuin ompelemaan nuken takamuksen, etumuksen ja reidet nöyryyttäväksi ala-astekäsityötunnin tulosta muistuttavaksi klompiksi. Homman ongelma oli siis siinä, että nukella on erikseen   poikittainen takapuolikappale. Se roikkuva pussukka jotenkin aina tunki mukaan jalkoväliompeleeseen. Ja oli siinä myös se ongelma, että reisikappaleiden reunoissa oli käytännön syistä (käsitteekseni ei oma mokani vaan kaavassa oleva erikoisuus) erikokoiset saumavarat, mutta unohdin huomioda seikan.

En tohtinut yrittää, mitä kolmas ompelukerta tuottaisi tulokseksi, koska epäonnistuminen olisi aiheuttanut sen, että olisi pitänyt aloittaa kokonaan alusta, koska kangas ei olisi kestänyt enää purkamisia. Siispä siirryin vaihdantatalouteen: minä maalasin mummin nuken silmät, mummi ompeli minun nukkeni jalkovälin. Ei hänellä siinä kauaa nokka tuhissut, ja hyvä tuli. Ompelu on salatiedettä.

Vieressä kuva vartalon nykyisestä tilasta. Kääntöpuolta en kuvannut nyt tähän, koska rajansa kuvien määrällä ja koska nuken takapuoli (kirjaimellisesti) ei vastaa sitä, mitä Bebe-nukkien takamuksilta perinteisesti odotetaan. Nukkeparkani on lättänätakamuksinen (joku kumma saumavaravirhe minulta sekin). Mutta tuskin nukke siitä kärsii, koska on lättäniä takamuksia maailmassa ollut ennenkin. Ja sitä paitsi nukke on vielä ihan tyttö  vasta.

Seuraavaksi vartaloa odottavat sahanpurut ja käsipussukat. Sahanpurut ovat märkiä vielä, joten niiden kuivumista ennen nukkea ei oikein voi täyttää, koska  nuken vartalo löysistyy, kun sahanpurut kuivuvat ja menevät kasaan, ja ennen kaikkea koska ei huvita kokeilla, miten märät sahanpurut mätänevät tiiviissä kangaskodissaan.

Ja sitten alla kuvat toistaiseksi vielä Pseudo-Hittyn talvitakista. Takki on nappeja vailla, koska ruskeita nappeja (tuota kokoa) minulla on vain kolme. Eteen varmaankin tarvitsisin seitsemän ja taakse vielä kaksi. Vakionappikaupassani ei ole enää ruskeita mininappeja (ostin kaupan viimeiset kolme ruskeaa nappia itse asiassa tuota Pseudo-Hittyn hametta varten). Nyt mietin, massaisinko napit ja maalaisin ne. Ongelma on se, että maali ei välttämättä pysy napeissa, kun niitä räplätään auki ja kiinni...

Nappirivistöä odotellessa.
Aika söpö helma takissa!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti