maanantai 14. marraskuuta 2011

Neuvostouni

Näin taannoin kivaa unta. Siinä henkilö, joka ei ollut minä, mutta joka olisi voinut olla minä, osasi lentää. Lentävä naisihminen asui maassa, jossa ei tykätty, että joku osaa lentää. Lentäminen ei ollut sopivaa kertakaikkiaan siksi, koska kaikki eivät osanneet lentää. (Minä luulen, että myös siksi, että lentävää ihmistä on vaikea kontrolloida. Maa, jossa lentävä naisihminen nimittäin asui, vaikutti melkoisen vahvasti itänaapuriltamme sen neuvostokulta-aikana. Minusta tuntuu, että siellä olisi ollut lentäminen ilman apuvälinettä kielletty, jos sellainen kielto olisi tullut tarpeen.)

Koska lentäminen ei ollut hyväksytty tapa toimia, uneni lentävä nainen lensi niin, ettei häntä ei nähty. Joskus hän otti riskejä, mutta ihmeen hyvin ihmiset osasivat olla näkemättä, että jossakin lensi nainen ohi. Kai se oli sitä, ettei kukaan hoksannut osata katsoa ympäristöään sillä silmällä.

Sitten nainen kyllästyi ja lensi metsään. Ja sieltä merelle. Ja siellä se hämmästyksekseen tapasi kaksi muuta lentävää ihmistä. Heidät yritettiin saada kiinni, mutta he huijasivat ja onnistuivat pakenemaan (lentäen). Yhdessä he lensivät maasta pois ja sitten minä heräsin. Jäin miettimään, että mahdettiinko näitä kolmea lentävää ihmistä hyväksyä kapitalistisissakaan maissa.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti