Oravapuku

Pitää heti aluksi poiketa aiheesta ja aloittaa fasaaniherralla. Hän istuu naapurin aidalla kaikessa majesteettisuudessaan ja on pyöreä ja pullea sillä erityisellä tavalla, kuin vain fasaaniherrat voivat olla. Hän kieltämättä muistuttaa kunnon paistia. Tai mieluummin ehkä pehmolelua, jota haluaisi aivan välttämättä rutistaa. Siinä hän sukii itseään ja välillä katselee ympäristöään, ja hän maastoutuisi ruskeudessaan ympäristöön aivan täysin, ellei hänellä olisi valkoista kaulusta, koreaa päälakea ja punaista naamaria.

Mies tuossa yhtenä päivänä totesi, että olisi kivaa omistaa oravapuku. Minä mietin, että ai, yllättävä veto häneltä. Mutta oravapuku häntineen ja korvineen varmaan juu olisi söpö. Sellaista mietin, kun mies jatkoi, että olisi niin mahtavaa liitää siinä puvussa. Ymmärsin sitten heti, kyse taitaakin olla nyt liitopuvusta, mutta pääni tarvitsi hetken vielä saada asiat järjestykseen, jonka vuoksi aivoni muodostivat brutaalin mielikuvan. Siinä joku korsto hyppäsi vuorenjyrkänteeltä alas ruskeassa ja pörröisessä oravapuvussa, häntineen päivineen. Näyttävässä lentoonlähtöasennossa.

Fasaaniherra istuu edelleen aidalla. Saisi mennä jo pois, jotta malttaisin puuhata muutkin kuin ikkunasta ulos katsomista.