Asennekysymys

Kaksi päivää koulua takana. 

Ei vielä oppitunteja (oppilaat viettivät päivät luokanvalvojien kanssa). 

Kuitenkin eilen, kolmetuntisen oppilaattoman koulupäivän ja opettajankokouksen aikana, onnistuin itsekseni epäonnistumaan opettajana viisi (5) kertaa. Niin laskin illalla sängyssä. Lisäksi hukkasin huivini, löin käteni niin, että se oli käyttökelvoton 12 tuntia ja luulin siitä tulleen mennyttä kalua, käräytin kaksi oppilasta koulun alueelta poistumisesta ja tupakoinnista, mutta unohdin toisen nimen, sain kamalan päänsäryn ja jäin bussista, koska sen valotaulussa ei lukenut linjanumeroa, jonka takia olin kotona sitten puolitoista tuntia myöhemmin kuin en olisi ollut, jos bussin valotaulussa olisi lukenut sen linjanumero.

Tänään otin varovaisesti, ja luulen, etten epäonnistunut. En lyönyt itseäni mihinkään, en hukannut mitään (tietääkseni), en jäänyt bussista ja yleensäkään en mitään, ettei tapahtuisi mitään.

Huomenna on ensimmäiset oppitunnit, ja minulla on sellainen kutina, että yhden viimevuotisen luokan kanssa on piru merrassa (ja se piru en ole minä).

Mutta.

Asenne ratkaisee.

Jeeee.