Brahms

Olen tullut siihen tulokseen, että minun(kin) elämäni suuri ongelma on, että päässä liikkuu liikaa asioita. Olisivatpakin ne jotakin neron hengentuotoksien  rakennusaineita, niin homma olisi ihan ok. Mutta kun eivätpä ole. Siksi on hyvä muistaa välillä Brahmsin sinfoniat. Kun kuuntelee Brahmsia, päässä ei liiku enää mikään (hyvällä tavalla ei liiku). On vain suurenmoinen Brahms

P. S. Jo oli aikakin kerrata Brahmsin eka sinfonia. Näköjään viime kuulemasta oli kulunut pidempi aika kuin muistinkaan, nimittäin luulin sinfonian lopun koittaneen jo kymmenen minuuttia ennen kuin se koitti, ja kun se sitten koitti, se olikin se Klassisista Klassisin ja Kuuluisista Kuuluisin Loppu, josta ei voinut erehtyäkään. Miten saatoin unohtaakaan! Anteeksi Brahms!

P. P. S. Minusta on sääli, että  kirahvit eivät oikeasti ole niin keltaisia kuin kadiuminkeltaiset värikynät. Jos kirahvit olisivat niin keltaisia oikeasti, kirahvi olisi ehkä lempieläimeni. Miettikää nyt sitä kaulaa, niitä silmiä ja korvia ja kadiuminkeltaista. Se olisi ällistyttävää.