sunnuntai 12. elokuuta 2012

Eino Leinon ornitologiaa

Ruislinnun laulu korvissani,  
tähkäpäiden yllä täysikuu,
kesäyön on onni omanani, 
kaskisavuun laaksot verhouu.

Sain tietää tänä kesänä, että ruislintu on yhtä kuin ruisrääkkä.

Ruisrääkän laulu korvissani, 
tähkäpäiden yllä täysikuu.

Ah.

Kuulin tänä kesänä ensimmäistä kertaa eläissäni ruisrääkkää. Luulin sen laulua ensiksi sähköviaksi läheisessä pylväässä.

Ruisrääkän laulusta lintuoppaani (Svensson, Mullarney, Zetterström: Lintuopas) kertoo:

Soidinääni, jota kuulee iltahämäristä aamuun (josku lyhyesti päivälläkin), on itsepintaisesti toistuva, käheä ja mekaaninen, raastavan terävä ''ehrp-ehrp, jota voi toistaa tuntikausia lähes tauotta kerran sekunnissa, muuten hiljainen.

Oikeastaan varmaan aika hyvä, että se on muuten hiljainen.


Olikohan ruislintu   Eino Leinolle tuttu lintu? Vai oliko se hänelle vain kaunis linnunnimi? Tiedä häntä, mutta ehkei ruislinnun laulu kumminkaan aivan istu tähkäpäihin ja täysikuuhun. Ja jos se lintu laulaa vain soitimella, niin eikö soidin yleensä ole ennen kuin vilja ehtii tähkäpäiseksi?

Tässä tietoa ruisrääkästä. Sivulla on ääninäytekin.

P. S. Lintukirja sanoo ruisrääkästä myös, että sen kanta on vähentynyt dramaattisesti :(

P. P. S. Rehellisyyden nimissä on todettava, että en omia aikojani hoksannut ruisrääkän ja Eino Leinon yhteyttä. Siitä kuulin ensin ystävältä teekupin ääressä.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti