maanantai 14. tammikuuta 2013

Nukkekotihattuja ja hatturasioita


Hattujen rungot (Jos niin voi kutsua koristelematonta hattua? Olisiko 'hattupohja' parempi sanavalinta?) tein lauantaina. Eilen koristelin ne. Tänään tein hatturasioita. Nyt jos joku nukkekotiasioita tai vastaavia näpräävä sattuu lukemaan tätä, voisiko hän ystävällisesti, mikäli ei ole nälässä, päänsäryssä tai muuten estynyt, esim. ettei hänen lapsellaan ole korvatulehdusta tai kakkoja vaipassa, kertoa, meneekö hänellä yhden paperisen rasian rakentamiseen, päällystämiseen ja vuoraamiseen ikuisuus (esim 60 minuuttia ja rapiat päälle) ja yhden hatun, tai vastaavan asian, pykäämiseen useita tunteja? Eilen koristelin kuutta hattua kahdeksan tuntia. Sunnuntaina väsäsin kuutta hattupohjaa ehkä saman verran aikaa. Tosin tein samalla niistä kaavat. Ja koristelussa nyt tietty menee aikaa, jos innostuu miettimään, että pistääkö tätä roosaa nauhaa, vai tätä vähän pinkimpää roosaa nauhaa vai kuitenkin tätä hennon vaaleanpunaista, vaiko mieluummin tätä vähän siniseen taittuvaa vaaleanpunaista vaiko jne. Johan yhden nauhan valitsemiseen menee aina vartti. Mutta silti saan aikaa kulumaan suhteettoman tolkuttomasti. En ymmärrä, miten kukaan voi koskaa myydä käsintehtyjä miniatyyriesineitä!

Lauantaina, kun tein ensimmäistä kertaa vuosiin nukkekotihattuja, koin hetkittäisiä epätoivoja, koska hatturunko toisensa perään näytti ihan kaamealta. Tuli Pekka Puupää -hattua, nuhruista ja liantahrimaa sadelakinmallista vaaleanpunaista hattua, kömpelöä huopahattua, jne. Vaan hatuntekemisen ilo onkin siinä, että viat voi koristella piiloon.

Vasemmalla Pekka Puupää -hattu, oikealla huopahattu.
Vasemmalla keikailuhattu, oikealla ratsastushattu.
Vasemmalla bahytti-hattu, oikealla liantahrima sadehattu.
Vasemmalla taas bahytti-hattu, oikealla edelleen liantahrima. (Mainittakoon, että tahrat on piilotettu.)
Vasemmalla bahytti-hattu, oikealla hatturasiat. Tekisi mieli tehdä koristeltuja hatturasioita, mutta jos niiden kansien päällä on rusetteja, eivät ne mene pinoon. (Sitä paitsi yritin löytää täältä ihmeellisestä netistä kuvahaulla vanhoja hatturasioita, ja sain todeta, etten löytänyt yhtään vanhaa rasiaa, jossa olisi rusetteja, satiiniruusuja ja pitsejä jne. Mistä semmoinen käsitys siis on päässyt syntymään? Että hatturasian pitää olla kermakakku? Ei niin, että kermakakkuhatturasiassa olisi mitään vikaa. Mutta kantonarut kaikissa oli. Pitää huomioida ne jatkossa.)
Yllä bahytti-hattu, alla hatturasiat.
Lähes sama tilanne edelleen.
Tuo satiininauha loppui kolmannen etukoristeruusun kohdalla. Niin että siksi niitä on edessä vain kolme. Ehkä oli sekä estetiikan että ajankäytön kannalta hyväkin, että nauha loppui.

Kaikki nukkekotihattuni (yhtä vaille, itse asiassa, huomasin nyt). Itse tekemiäni eivät ole vasemman laidan valkea höyhenhattu, sen alla oleva viininpunainen ruusuhattu, sen vieressä oleva vaaleansininen ruusuhattu eikä hatturasian vasemmalla puolella pilkistävä nenällään makaava viininpunainen bahytti. Ruskean leveämpilierisen hatun tein joskus ehkä seitsemän vuotta sitten.

4 kommenttia:

  1. Ei kai rasioissa voikaan olla koristuksia ja röyhelöitä – sellaiset tuskin kestäisi kuljetusta postivaunujen katoille sidottuna tai höyryjunissa tai wanhojen hotellien pikkoloiden käsissä. Kantonarujen sen sijaan uskon olevan täysin tarpeelliset.

    (Komm. huom. Tunnustan, että hatturasiatietämykseni on tosiasiassa nolla. Mutta olen hyvä arvaamaan uskottavasti.)

    VastaaPoista
  2. Olet aivan oikeassa, Jenni! Kuvahaku antaakin puisia kolhuja kestäviä laatikoita, joissa on metallisalvat. Siis eli hatunmallisia matkalaukkuja.

    Mutta sitten kai ehkä luultavasti mahdollisesti kaupat ovat pakanneet hatut kevyempiin rasioihin, ja ehkä hienojen putiikkien pakkaukset ovat olleet jo ennenmaailmassa putiikkien kävelevää mainosta. (Tämäkin vain villi arvaus.)

    VastaaPoista
  3. Siis meneehän niihin nauhojen ja pitsien ja ruusukkeiden valitsemiseen tuntikausia, ei mahda mitään. Mutta kuka käskee katsoa kelloa, kun tekee jotakin niin suhteettoman pientä-mutta-kivaa? Siis, paitsi, jos tarkoitus on esim. jossakin kurssilla vetäistä kaksi hattua rasioineen kuljetusnaruineen päivineen vartissa. Minun hatutustasoni nousi sfääreihin.

    VastaaPoista
  4. Joo. En minä kelloa katsonut noin niinkuin kiireen vuoksi. Kivaahan tehdä on! Mutta ei sitä voi tajuta, miten aikaavievää näpertäminen on.

    Yhdellä sellaisella kurssilla olisi tarkoitus käyttää yksi kerta (3 tuntia) hattujen tekemiseen (kuka ehtii miten monta), toinen kerta niiden koristeluun ja kolmas kerta voi olla hatturasioiden kaveriksi muutakin tekemistä, jos ei huvita tehdä montaa. Niitähän ei mahdottoman kauaa tee, kun joku on valmiiksi piirtänyt pohjat...

    VastaaPoista