Tadaa!

Maanantaina posti toi uudet tapetit ja mittasin asioita, tiistaina urheilin väliseinään oviaukon, keskiviikkona  irrotin listat ja valmistin huoneen remonttivalmiiksi ja pätkin lattialankut ja asensin ne paikoilleen, torstaina petsasin (ja ulkona oli pakkasta eikä voinut tuulettaa kunnolla ja siinä sitä oltiin karseissa käryissä ja pääkivuissa), perjantaina tapetoin ja laitoin väliseinän ja listat, paitsi ne, jotka olin unohtanut petsata torstaina, ja perjantaina hoksasin petsata loput listat tuulikaapissa, ulko-ovi auki, tänään lauantaina petsasin vielä yhden listan, jonka unohdin petsata eilen, ja liimasin kaikki loput listat paikoilleen ja naulasin taulunaulat ja ruuvasin verhotankoruuvit ja tein tauluja varten ripustuslistan ja sitten ompelin verhot. Niin että ihan hetkessä en remonttiani tehnyt, mutta aika päättäväisessä tahdissa mielestäni silti kyllä.

Remontin lähtölaukaus.

Ensimmäinen vaihe.

Lattioiden tekemisen passiivinen vaihe. (Tuossa on vain keittokirjoja ja vähän muuta, mutta ymmärsin nyt olennaisesti kuitenkin, mihin nykyihminen tarvitsee vielä tietosanakirjasarjoja. Internet ei pysty samaan, vaikka monessa kätevä onkin.)

Tässä on tilanne, josta jokainen, joka tuntee määrätyt hahmottamistaitoni, iloitsee puolestani. Katsokaa nyt: AIVAN OIKEANKOKOINEN tapettipala. Ja minkämallinen?!!! Oikeanmallinen!  Vaikeanmallinen! Ja minä MITTASIN sen!

No niin. Tässä kulmahuone väliaikaisen (noin 5-vuotiaan) väliseinän keralla, vanhoin tapetein ja lattioin höystettynä.

Tässä remontoitu kylppäri ja kamari. HUOM! Väliseinä on alusta loppuun, ylhäältä ja alhaalta, 90 asteen kulmassa suhteessa lattiaan ja kattoon! Kyllä! Minä tanssin täällä riemutanssia, kun olin sen paikalleen asentanut. Ja tämänkin riemun ymmärtävät he, jotka tietävät, että en piirrä viivaimellakaan suoria viivoja enkä osaa mitata tarkkaan, koska unohdan numerot sekunnissa. (Puhun kieltämättä yhdestä nukkekodin väliseinästä kuin Rooman rakentamisesta. Vaan roomalaisilla olikin arkkitehdit apuna ja vahvoja orjia! Toisin on minulla!)

Minusta tuo uusittu kylpyhuone näyttää jotenkin isommalta nyt, vaikka periaatteessa tummien värien pitäisi kai pienentää. Jonkun seinähyllyviritelmän asennan tuonne joskus, mutta sillä ei ole nyt kiirettä vielä. Peili on liimattu paikoilleen. Vähän piti joustaa liimaamiskieltäytymisestä. Mutta onneksi tuo kohta on lavuaarille paras, muut mööpelit voivat sen ympärillä vaihtaa paikkoja vähän miten sattuu.

Tapetti on Willian Morrisin Comton-tapetin malli (tilasin Minimumworldista). Tämän (ja toisten tapettien) ainoa ongelma on se, että ne eivät ole valitettavasti mattapintaisia. Mutta eivät ne onneksi kovasti kiillä. (Onneksi, koska tapetointijälkeni on kaikesta huolellisuudestani huolimatta paikoitellen aika kupruista.)

Oviaukon laittaminen lähelle peräseinää oli onnistunut ratkaisu. Sillä sain kylppäriin jotenkin enemmän pelivaraa kalusteiden järjestämiselle ja kamariin väljyydentuntua, kun ovi ja ikkuna ovat lähekkäin. (Itse ovi puuttuu vielä varmaan kuukausia tai vuosia.) Uuden oviaukon listoja en saanut jiiriin. Yritin ensin, mutta ei niistä listoista askarteluveitsellä minun taidoillani vuole jiirikulmaisia. Henki minusta olisi lähtenyt, kun olisin veitsellä kihnuttanut samalla vahingossa ranteet auki.

Kamarin tapetti on Willian Morrisin Golden Lily. Koska en malttanut rei'ittää sitä turhanpäiten, liimasin katonrajaan listan, jonka ensin nauloitin tauluja varten (listaan on varattu vielä naula yhtä taulua varten oven päälle). Taulujen liimaaminen seinään ei tule kyseeseenkään, koska koskaan ei tiedä, josko haluaa vaihtaa ne toisiin, ja naulojakaan ei kannata naulata seiniin, koska joka tapauksessa tykkään vaihtaa huonekalujen paikkoja. 

Koukut verhotankoa varten ruuvasin lopuksi, ja tiedän jatkoa varten, että kaikki tuollainen varma asia kannattaa ruuvata/naulata ennen kuin on ajanut itsensä nurkkaan. Eli tässä tapauksessa olisi pitänyt ruuvata ne tuon ikkunaseinän tapetoimisen jälkeen, mutta ennen väliseinän kiinnittämistä. Voi nenä. Nyt oli aikamoisen hankalaa ruuvailla varsinkin vasenta ruuvia. Oli niin sanotusti epätoivon hetki käsillä.

Ikkunanvierus kaipaa selvästi tauluja. Niitä varten voipi varmaan ihan naulata naulat paikalleen, kunhan keksin ensin, mitä ja montakosiihen haluan. Päätyseinää ei tarvikaan laudoittaa, ettei huoneesta tule pimeää. Verhot ilahduttavat mieltä. Tein niitä 20 minuuttia, noin. Ja suunnittelin 12 vuotta... Matoksi päätyy joskus varmaan jotakin valoisampaa, mutta toistaiseksi nykyinen ajaa tehtävänsä.

Sitten olisi vuorossa keittiöremontti, tapettikin odottaa jo. Mutta ensin pitää kerätä voimia kahden oviaukon sahaamiseen :) Niitä (voimia) odottaessani taidan suutaroida nukenkenkiä. Ja ehkä suoda taas ajatuksia tudor-talolle, jonka lattiat sentään on jo lankutettu ja petsattu ja johdot asennettu lattiain alle. Niin että sekin projekti edistyy. Seuraavaksi kuitenkin menen lukemaan Høegin Norsunhoitajan lapsia. Toinen lukukerta (heti ekan perään!) on kiva juttu, koska voi keskittyä kaikkeen kivaan kielelliseen iloon, koska ei tarvitse kaahia kirjaa läpi siksi, että jännittäisi asiat kovin.