Minulla on tänään kirjoitushäiriöiset sormet. Näpyttelen sanat vain melkein oikein, niinkuin ''pukki Deihi'' ja ''Benekux''. Niin että älkää antako silmäinne olla tarkat.
Kävin läpi aiemmin kirjoittamiani tekstejä. Minulla on näköjään syvällisiä ja maailmaasyleileviä ja poliittisesti kantaaottavia tekstejä Pohjois-Koreasta, meloneista ja koti- ja puutarhatöistä, mutta pääasiassa on tekstistö painottunut nukketaloni rakentamisvaikeuksien selättämiseen. Tai ei minulla mitään rakennusvaikeuksia vielä ole, koska en ole mitään päässyt rakentamaan, koska ensin pitää tehdä monta asiaa, ennen kuin voi rakentaa. Mutta sisustusarkkitehtonisia ja vähän rakennusarkkitehtonisia ja lisäksi asutuspoliittisia nukkekotimietteitä tässä kuitenkin on tullut mietittyä ja suollettua tajunnanvirtana tuonne aikaisempiin kirjoituksiin.
Sain kameraa lainaksi. Otin kuvia kunnes akku loppui. Akkulaturia en hoksannut pyytää lainaksi. (Ok, hoksasin siirtää kuvat koneelle, kun huomasin, että akku alkaa loppua, joten kamerasta ehti olla kokonaisvaltaista iloa ja tilanne ei äitynyt kovin dramaattiseksi.) Ottamani kuvat ovat kaikki nukkekotiprojektista tai käsitöistä jollakin tapaa. Kun lataan ne tänne, alkaa tämä näyttää nukkekoti- ja käsityöblogilta. Mutta ei minulla ollut aikeissa pitää nukkekoti- ja käsityöblogia. Nukkekoti- ja käsityöblogeja pitävät ihmiset, jotka... ömm... rakentavat nukkekoteja ja tekevät käsitöitä. Minä en tee kumpaakaan, jatkuvasti siis. Kausiluontoisesti vain. Nyt on kausi. Mutta kohta ehkä ei ole.
Yritän tässä kai sanoa, että blogini sisältölinjauksessa ei ole linjaa. En haluaisi linjata. Ja koska kukaan ei tässä komenna ja käske, en linjaa. Sekametelisoppa olkoon tai älköön olko!
Huomaan olevani kykenemätön päätöksiin tänä kesänä.
Menen (huom! huom!) syömään paistettuja kasviksia, valkosipulipastaa ja banaanileipää.
Kävin läpi aiemmin kirjoittamiani tekstejä. Minulla on näköjään syvällisiä ja maailmaasyleileviä ja poliittisesti kantaaottavia tekstejä Pohjois-Koreasta, meloneista ja koti- ja puutarhatöistä, mutta pääasiassa on tekstistö painottunut nukketaloni rakentamisvaikeuksien selättämiseen. Tai ei minulla mitään rakennusvaikeuksia vielä ole, koska en ole mitään päässyt rakentamaan, koska ensin pitää tehdä monta asiaa, ennen kuin voi rakentaa. Mutta sisustusarkkitehtonisia ja vähän rakennusarkkitehtonisia ja lisäksi asutuspoliittisia nukkekotimietteitä tässä kuitenkin on tullut mietittyä ja suollettua tajunnanvirtana tuonne aikaisempiin kirjoituksiin.
Sain kameraa lainaksi. Otin kuvia kunnes akku loppui. Akkulaturia en hoksannut pyytää lainaksi. (Ok, hoksasin siirtää kuvat koneelle, kun huomasin, että akku alkaa loppua, joten kamerasta ehti olla kokonaisvaltaista iloa ja tilanne ei äitynyt kovin dramaattiseksi.) Ottamani kuvat ovat kaikki nukkekotiprojektista tai käsitöistä jollakin tapaa. Kun lataan ne tänne, alkaa tämä näyttää nukkekoti- ja käsityöblogilta. Mutta ei minulla ollut aikeissa pitää nukkekoti- ja käsityöblogia. Nukkekoti- ja käsityöblogeja pitävät ihmiset, jotka... ömm... rakentavat nukkekoteja ja tekevät käsitöitä. Minä en tee kumpaakaan, jatkuvasti siis. Kausiluontoisesti vain. Nyt on kausi. Mutta kohta ehkä ei ole.
Yritän tässä kai sanoa, että blogini sisältölinjauksessa ei ole linjaa. En haluaisi linjata. Ja koska kukaan ei tässä komenna ja käske, en linjaa. Sekametelisoppa olkoon tai älköön olko!
Huomaan olevani kykenemätön päätöksiin tänä kesänä.
Menen (huom! huom!) syömään paistettuja kasviksia, valkosipulipastaa ja banaanileipää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti