28. 7.
Poljin helteessä ja paahteessa Kauppaan X ostamaan maaleja. Vain todetakseni siellä, etten muista, onko nukkekotini osat puuta vai MDF-levyä. Katselin pakkauksen ohessa tulleita papereita ja DHE:n sivuja, enkä löytänyt infoa asiasta. (Myöhemmin sain selvyyden, että runko on MDF-levyä, tietenkin. Mutta rimat, ovet ja ikkunat ovat puuta.)
Minulle on alkanut tulla villi ajatus tehdä ohuita tiilisiivuja massasta ja kitata ne seinään ja ehkäpä alakerran lattiaan. Tulisi elävä ja mukavan epäsäännöllinen jälki. Massasta myös kattotiilet ja savupiipputiilet ja takkatiilet. Pitää perustaa tiilitehdas.
31. 7.
En vieläkään tiedä, mitä teen ulkoseinille. Alan kallistua sellaiseen ratkaisuun, että päätän sitten vasta, kun talo on koottu.
Ennen kuin osaan tehdä mitään (yritän saada aikaiseksi silti maalata tarpeelliset osat valkoisella maalilla, jotta pääsen alkuun), haluaisin löytää materiaalit lautalattiaan ja -kattoon ja tukiparruihin. Varmaan voisi aloittaa laskemalla, miten monta materiametriä niihin tarvitaan. Mutta laskeminen on tylsää! Ja vaikeaa! Harmiksi laskemista ei voi ylikävellä eikä vähätellä.
Minulle on taas vahvistunut näkemys siitä, että yritän tehdä mahdollisimman paljon itse. Niinpä minä pistän toimeksi ja ostan balsaa. Kun minulla on balsaa, visio ja kärsivällisyyttä, saanen pienen taloni ajan myötä omanlaisekseen.
Alan kallistua talon sijoituksessa sinne 1600-luvulle tai jotakin, tai sitten en. Joka tapauksessa, kun pyrin tekemään huonekalut pitkälti itse, pystyn määrittämään aikakauden ihan omaehtoisesti. Valmishuonekaluthan pitkälti määrittävät aikakauden viktoriaaniseksi (plusmiinus vähän suuntaan ja toiseen) tai nykyaikaan.
Mitähän työkaluja rakentajalla EHDOTTOMASTI pitää olla? Ei niin, että mikä olisi ihanne tai mikä tekisi helpoksi. Vaan niin, että mikä on välttämätöntä ja minkä kanssa pärjää, kunhan saa hermot pysymään kasassa?
Minulla on:
Mattopuukko.
Lehtisaha (ERITTÄIN jossakin).
Kuumaliimapistooli (ERITTÄIN jossakin).
Vasara.
Ruuvimeisselejä.
Pinsetit.
Pihdit.
Kohta ehkä Victorinox (jossa on saha).
Porakoneen lainaamismahdollisuus.
Plus kaikki, mitä keittiöstä löytyy ja mitä pyöränkorjaamisessa tarvitaan.
Myöhemmin 31. 7.
Lökösin sohvalla 20 minuuttia unten rajamailla.
Ja mietin taloani. Yritin visualisoida alakerran huoneen, jossa on tiililattia, paneelit ja takka. Sitten visualisoin vihreää kamaria, sitä pientä yläkerran huonetta, ja sen seinämaalauksia. Irrallisia ornamentteja, eläimiä, kukkia ja joissain kohdin ehkä maisemaa. Kaikki vihreällä pohjalla. Vinokatto laudoitettu. Sitten mietin isompaa yläkamaria. Vinokatto valkoinen ja rapattu ja parrutettu, seinät valkoiset ja parrutetut. Mutta ehkäpä ovien päällä, parrujen ja ovien tekemässä kehyksessä, voisi olla jotkin maalaukset, ornamentit ehkä.
Ja päästyäni tähän pisteeseen, hoksasin, että niin no. Julkisivu. TIETYSTI siinä pitää olla maalauksia! Mutta mihin kohtaan ne maalaukset? Päätykolmioon? Vai hulppeasti alakerran seiniin? Eli ei tiilinen alaosa, vaan rapattu ja maalauksin maalattu?
Maalaaminen kuitenkin on kai vahvin käsillätekemispuoleni, niin että kai minun sitä pitäisi käyttää hyväkseni? Kun oikealla tavalla pintakäsittelisin seinät, voisin piipertää ja maalata niitä pöydällä ihan kuin paperilla.
Ehkä sen talon sijainti alkaa vakiintua jonnekin Keski-Eurooppaan tai Ruotsiin tai Alankomaihin. (Tai sitten satumaailmaan.)
Ai jee.
Vielä myöhemmin 31. 8.
Ja nyt sen rakentaminen alkoi! (Rakentaminen ja rakentaminen... Maalaamista ja petsaamista varmaan 13 kuukautta ennen kuin alan kasata sitä.) Startissa ei mennyt kuin 4 lehtisahan terää ja mattopuukosta ei lohjennut kuin kaksi palaa. Vertakaan ei lentänyt!
Mutta hänen ensimmäinen työtapaturmansa sattui jo: MDF-pöly suussa aiheutti kielen alle ilkeän oireen. Selvittäneen sairaalareissutta.
Löysin varastosta lehtisahani, sen terät (onneksi), kuumaliimapistoolin, sen liimapötköt sekä kyseenalaista sähköturvallisuutta noudattelevan neuvostovehkeen, jolla voi polttaa puuhun kuvioita. Ties vaikka siitäkin olisi hyötyä! Kunpa olisi! Kunpa siis keksisin käyttökohteen, koska sen tekemä jälki on kivaa!
Sahasin nukketalon pohjalevystä kaistaleen pois. Mittasin kohdan, piirsin viivan ja sahasin kaikkea muuta kuin viivaa pitkin :D Ah, aaltoileva reuna on luova, eikö! Joku sanoisi, että siinä meni hieno DHE-talo tärviölle, minä sanon, että siitä alkoi itsenäisyys. Olisi ollut mänttiä aloittaa rakennushommat sillä, että ensin anelee jonkun pelit ja vehkeet omistavan vetämään pohjasta palan pois hienolla vempaimella ja sitten joutua odottamaan, että pelit ja vehkeet omistava ehtii tehdä sen. Niin että omakätisesti tein tuon talon aloituksen, eikä katkennut kuin ne neljä sahanterää ja mattopuukostakin jäi enemmistö jäljelle. Ja verta ei tosiaan vuotanut lainkaan!
Mutta siis tuota. Hion ja tasaan ja veistelen tuota aaltoreunaa myöhemmin ja sitten teen siihen kiveystä. Enpä usko talon valmistuttua kenenkään osoittelevan levyn kevyesti aaltoilevaa etureunaa. Senhän voi vain muuttaa eduksi ja luoda elävän ja pehmeän rajan talon pohjalevyn ja maailman väliin.
1. 8.
Ostoksia!
Ja muoviliinan käryä! Ai jee, että se haisee! Mutta kohta haju peittyy petsin ja maalien hajun alle. Ah, mikä kemikaalikoktail nuuhkittavaksi!
Ostin tänään monella rahalla. Ostin balsaa, kolmea paksuutta.
Ohuimmasta (1mm) viiltelen lattialankut kahteen huoneeseen ja kattolaudat toiseen. Lisäksi vetäisen alakerran ison huomeen paneloinnin pohjan siitä ohuimmasta alakerran huoneeseen. Paksuimmastta (6mm) leikkaan (en tosiaan tiedä, miten) kattoparrut. Ja keskipaksuisesta (2,5mm) saan huonekaluihin materiaalia.
Puurimaa ostin 9 metriä. Siitä tulee ison huoneen seinäpanelointiin neliökuviot.
Askarteluveitsen lisäterineen (ei erilaisten terien valikoimaa siinä) ostin myös ja sitten vihreää akryylimaalia pikkuhuoneen seiniin. (Maalasin jo yhden seinän, ja huonosti maalasinkin. Kaameaa jälkeä. Laajojen pintojen maalaaminen vielä hakusessa.)
Vielä ostin lasten sutisetin, sellaisen, jonka sudit malttaa sotkea petsiin, ja akryylimassaa kittaukseen.
Sitten viimeistelin konkurssini ostamalla KAKSI purkkia petsiä, siis oikeaa petsiä, josta yhden purkillisen määrästä saisi petsattua meidän olohuoneen lattian. (Eli lopun ikääni petsaan kaikki askarteluni tammella tai pähkinällä.) Kahden petsipurnukan ostaminen vähän mietitytti. Mutta yhdellä petsivärillä ei tosiaankaan olisi ollut järkeä vetää julkisivun puitteita, seinäparruja, kattoparruja, lattioita, sisäkattoa, ovia, seinäpaneeleita JA huonekaluja!
Nyt olen sitten kai päättänyt talosta olennaiset. Materiaalit on suunniteltuihin sisäpintoihin ja visio maalatusta julkisivusta. Teen talosta sellaisen n. 1500-luvulla (tai aiemmin) rakennetun. Seinämaalaukset vihreässä huoneessa voisivat olla 1500- tai 1600-luvulta. Sitten teen tudorhenkisen pylväskatossängyn makkariin, takan paneloituun alakerran huoneeseen ja tulisijan yläkerran huoneeseen. Lisäksi teen korkeaselkäisen penkin, pöydän, laatikkotuolin (ehkä) ja kirstun. Ja sitten joku voi muuttaa taloon, ja se voi tapahtua missä ajassa tahansa! Eli voitan vielä aikaa muutajan henkilöllisyyden miettimiselle:)
2. 8.
Vihreät seinät ovat vihreät! Lähes kaikki valkoiset seinät ovat valkoiset! Huomenna alan tehdä seinämaalauksia!
Poljin helteessä ja paahteessa Kauppaan X ostamaan maaleja. Vain todetakseni siellä, etten muista, onko nukkekotini osat puuta vai MDF-levyä. Katselin pakkauksen ohessa tulleita papereita ja DHE:n sivuja, enkä löytänyt infoa asiasta. (Myöhemmin sain selvyyden, että runko on MDF-levyä, tietenkin. Mutta rimat, ovet ja ikkunat ovat puuta.)
Minulle on alkanut tulla villi ajatus tehdä ohuita tiilisiivuja massasta ja kitata ne seinään ja ehkäpä alakerran lattiaan. Tulisi elävä ja mukavan epäsäännöllinen jälki. Massasta myös kattotiilet ja savupiipputiilet ja takkatiilet. Pitää perustaa tiilitehdas.
31. 7.
En vieläkään tiedä, mitä teen ulkoseinille. Alan kallistua sellaiseen ratkaisuun, että päätän sitten vasta, kun talo on koottu.
Ennen kuin osaan tehdä mitään (yritän saada aikaiseksi silti maalata tarpeelliset osat valkoisella maalilla, jotta pääsen alkuun), haluaisin löytää materiaalit lautalattiaan ja -kattoon ja tukiparruihin. Varmaan voisi aloittaa laskemalla, miten monta materiametriä niihin tarvitaan. Mutta laskeminen on tylsää! Ja vaikeaa! Harmiksi laskemista ei voi ylikävellä eikä vähätellä.
Minulle on taas vahvistunut näkemys siitä, että yritän tehdä mahdollisimman paljon itse. Niinpä minä pistän toimeksi ja ostan balsaa. Kun minulla on balsaa, visio ja kärsivällisyyttä, saanen pienen taloni ajan myötä omanlaisekseen.
Alan kallistua talon sijoituksessa sinne 1600-luvulle tai jotakin, tai sitten en. Joka tapauksessa, kun pyrin tekemään huonekalut pitkälti itse, pystyn määrittämään aikakauden ihan omaehtoisesti. Valmishuonekaluthan pitkälti määrittävät aikakauden viktoriaaniseksi (plusmiinus vähän suuntaan ja toiseen) tai nykyaikaan.
Mitähän työkaluja rakentajalla EHDOTTOMASTI pitää olla? Ei niin, että mikä olisi ihanne tai mikä tekisi helpoksi. Vaan niin, että mikä on välttämätöntä ja minkä kanssa pärjää, kunhan saa hermot pysymään kasassa?
Minulla on:
Mattopuukko.
Lehtisaha (ERITTÄIN jossakin).
Kuumaliimapistooli (ERITTÄIN jossakin).
Vasara.
Ruuvimeisselejä.
Pinsetit.
Pihdit.
Kohta ehkä Victorinox (jossa on saha).
Porakoneen lainaamismahdollisuus.
Plus kaikki, mitä keittiöstä löytyy ja mitä pyöränkorjaamisessa tarvitaan.
Myöhemmin 31. 7.
Lökösin sohvalla 20 minuuttia unten rajamailla.
Ja mietin taloani. Yritin visualisoida alakerran huoneen, jossa on tiililattia, paneelit ja takka. Sitten visualisoin vihreää kamaria, sitä pientä yläkerran huonetta, ja sen seinämaalauksia. Irrallisia ornamentteja, eläimiä, kukkia ja joissain kohdin ehkä maisemaa. Kaikki vihreällä pohjalla. Vinokatto laudoitettu. Sitten mietin isompaa yläkamaria. Vinokatto valkoinen ja rapattu ja parrutettu, seinät valkoiset ja parrutetut. Mutta ehkäpä ovien päällä, parrujen ja ovien tekemässä kehyksessä, voisi olla jotkin maalaukset, ornamentit ehkä.
Ja päästyäni tähän pisteeseen, hoksasin, että niin no. Julkisivu. TIETYSTI siinä pitää olla maalauksia! Mutta mihin kohtaan ne maalaukset? Päätykolmioon? Vai hulppeasti alakerran seiniin? Eli ei tiilinen alaosa, vaan rapattu ja maalauksin maalattu?
Maalaaminen kuitenkin on kai vahvin käsillätekemispuoleni, niin että kai minun sitä pitäisi käyttää hyväkseni? Kun oikealla tavalla pintakäsittelisin seinät, voisin piipertää ja maalata niitä pöydällä ihan kuin paperilla.
Ehkä sen talon sijainti alkaa vakiintua jonnekin Keski-Eurooppaan tai Ruotsiin tai Alankomaihin. (Tai sitten satumaailmaan.)
Ai jee.
Vielä myöhemmin 31. 8.
Ja nyt sen rakentaminen alkoi! (Rakentaminen ja rakentaminen... Maalaamista ja petsaamista varmaan 13 kuukautta ennen kuin alan kasata sitä.) Startissa ei mennyt kuin 4 lehtisahan terää ja mattopuukosta ei lohjennut kuin kaksi palaa. Vertakaan ei lentänyt!
Mutta hänen ensimmäinen työtapaturmansa sattui jo: MDF-pöly suussa aiheutti kielen alle ilkeän oireen. Selvittäneen sairaalareissutta.
Löysin varastosta lehtisahani, sen terät (onneksi), kuumaliimapistoolin, sen liimapötköt sekä kyseenalaista sähköturvallisuutta noudattelevan neuvostovehkeen, jolla voi polttaa puuhun kuvioita. Ties vaikka siitäkin olisi hyötyä! Kunpa olisi! Kunpa siis keksisin käyttökohteen, koska sen tekemä jälki on kivaa!
Sahasin nukketalon pohjalevystä kaistaleen pois. Mittasin kohdan, piirsin viivan ja sahasin kaikkea muuta kuin viivaa pitkin :D Ah, aaltoileva reuna on luova, eikö! Joku sanoisi, että siinä meni hieno DHE-talo tärviölle, minä sanon, että siitä alkoi itsenäisyys. Olisi ollut mänttiä aloittaa rakennushommat sillä, että ensin anelee jonkun pelit ja vehkeet omistavan vetämään pohjasta palan pois hienolla vempaimella ja sitten joutua odottamaan, että pelit ja vehkeet omistava ehtii tehdä sen. Niin että omakätisesti tein tuon talon aloituksen, eikä katkennut kuin ne neljä sahanterää ja mattopuukostakin jäi enemmistö jäljelle. Ja verta ei tosiaan vuotanut lainkaan!
Mutta siis tuota. Hion ja tasaan ja veistelen tuota aaltoreunaa myöhemmin ja sitten teen siihen kiveystä. Enpä usko talon valmistuttua kenenkään osoittelevan levyn kevyesti aaltoilevaa etureunaa. Senhän voi vain muuttaa eduksi ja luoda elävän ja pehmeän rajan talon pohjalevyn ja maailman väliin.
1. 8.
Ostoksia!
Ja muoviliinan käryä! Ai jee, että se haisee! Mutta kohta haju peittyy petsin ja maalien hajun alle. Ah, mikä kemikaalikoktail nuuhkittavaksi!
Ostin tänään monella rahalla. Ostin balsaa, kolmea paksuutta.
Ohuimmasta (1mm) viiltelen lattialankut kahteen huoneeseen ja kattolaudat toiseen. Lisäksi vetäisen alakerran ison huomeen paneloinnin pohjan siitä ohuimmasta alakerran huoneeseen. Paksuimmastta (6mm) leikkaan (en tosiaan tiedä, miten) kattoparrut. Ja keskipaksuisesta (2,5mm) saan huonekaluihin materiaalia.
Puurimaa ostin 9 metriä. Siitä tulee ison huoneen seinäpanelointiin neliökuviot.
Askarteluveitsen lisäterineen (ei erilaisten terien valikoimaa siinä) ostin myös ja sitten vihreää akryylimaalia pikkuhuoneen seiniin. (Maalasin jo yhden seinän, ja huonosti maalasinkin. Kaameaa jälkeä. Laajojen pintojen maalaaminen vielä hakusessa.)
Vielä ostin lasten sutisetin, sellaisen, jonka sudit malttaa sotkea petsiin, ja akryylimassaa kittaukseen.
Sitten viimeistelin konkurssini ostamalla KAKSI purkkia petsiä, siis oikeaa petsiä, josta yhden purkillisen määrästä saisi petsattua meidän olohuoneen lattian. (Eli lopun ikääni petsaan kaikki askarteluni tammella tai pähkinällä.) Kahden petsipurnukan ostaminen vähän mietitytti. Mutta yhdellä petsivärillä ei tosiaankaan olisi ollut järkeä vetää julkisivun puitteita, seinäparruja, kattoparruja, lattioita, sisäkattoa, ovia, seinäpaneeleita JA huonekaluja!
Nyt olen sitten kai päättänyt talosta olennaiset. Materiaalit on suunniteltuihin sisäpintoihin ja visio maalatusta julkisivusta. Teen talosta sellaisen n. 1500-luvulla (tai aiemmin) rakennetun. Seinämaalaukset vihreässä huoneessa voisivat olla 1500- tai 1600-luvulta. Sitten teen tudorhenkisen pylväskatossängyn makkariin, takan paneloituun alakerran huoneeseen ja tulisijan yläkerran huoneeseen. Lisäksi teen korkeaselkäisen penkin, pöydän, laatikkotuolin (ehkä) ja kirstun. Ja sitten joku voi muuttaa taloon, ja se voi tapahtua missä ajassa tahansa! Eli voitan vielä aikaa muutajan henkilöllisyyden miettimiselle:)
2. 8.
Vihreät seinät ovat vihreät! Lähes kaikki valkoiset seinät ovat valkoiset! Huomenna alan tehdä seinämaalauksia!
Ehkä maalaukset alas? Ja yläosaan seesteisempää. Paitsi, että täytyy olla sitte pelargoneja ikkunalaatikossa. Ja ehkä pyykkinaru.
VastaaPoistaMinä puollan sitä Ranskaa. Kukaan muu ei ole yhtä kahjo kun Asterix-maalaiset. (Tuo ei voi mennä kieliopillisesti noin, mutta vähänkö väliä. Minä en ole se suomen kielen maisteri.) Ranskaan saa sullottua ihan mitä vaan. Ruotsalaisten kohdalla tulee kuitenkin jossain vaiheessa se muistintienoille, että ne on aika nössöjä.
No. On ne saksalaisetkin aika kahoja myös. Mut hei. Itävalta? Sissin ja Frans Joosefin vuoristomökki? (...)
Pelarginioita! Pyykkinaru! PYYKKINARU!!!
VastaaPoistaJoo. Unohdetaan ruotsalaiset. Sinne sopii joku Hässelbyn kartano, sellainen pikkurillipystyssä-onnela, jossa mesenaatti hoivaa aloitekyvyttömiä taiteilijoita (vrt. se tarinaviritelmä nukketaloasi ajatellen). Kaikella rakkaudella ruotsalaisia kohtaan!
Saksa on liian teutoninen, ja jos päätyy Sveitsiin, on riski lipsua pikkuheidilijalle (ET USKO montako kertaa kirjoitin ''pikku Heidi'' pieleen - ainakin tusinan kertaa!)tai ängetä talo täyteen käkikelloja ja tehdä haiseva juustokauppa. Alpit on poissuljettu kaikilta osin. Paitsi käkikellot ja haiseva juustokauppa voisivat sopia katapultin omistajalle?
Niin että jäljelle jää Ranska, Benelux-maat ja itäinen Keski-Eurooppa ja Itä-Eurooppa. Mutta koska minulla on hyviä syitä hyljätä nuotkin kaikki vaihtoehdot paitsi Ranksaa, pitänee päätyä Ranskaan, paitsi jos teen realistisen 1600-luvun talon, se sijoittuu Alankomaihin tai Belgiaan. Mutta koska ehkä en tee, niin sitten talo kai tulee Ranskaan. Paitsi herää kysymys, että jos se on epärealistinen, miksi se pitää olla sidottu maantieteelliseen koordinaattiin?
Olen edelleen miettinyt Peronellea ja kalakauppaa. Silloin se olisi Normandiassa tai Bretagnessa. Mutta en usko siellä olevan kenelläkään maalattuja lehmiä ja poneja julkisivussa. Paitsi ehkä Peronellella?
Ääh.