Nyt voinkin palauttaa kameran omistajalleen. Kuvasin viimeisimmät nukkekotiasiat tänään, kun posti toi viimeisenkin lähetyksen. Mitään kuvattavaa ei enää ole. (Tai tietysti vauhtiin päästyäni voisin kuvata taloutemme kaikki esineet vakuutusyhtiötä varten? Tai jos kuvaisin kaikki ylimääräiset johdot, piuhat ja muut kummallisuudet ja myisin ne joskus Huuto.netissä?)
Nyt minulla on omassa kotonani kaikki tarvitsemani nukkekodin osat, rakennusmateriaalit, valaistustarvikkeet ja vieläpä muutama ostoesine tulevaan taloon sijoitettavaksi. Tässä heistä dokumentit (kuvia napsauttamalla ne isonevat).
Valot. Kattokynttelikkö on edustavaan ja paneloituun isoon tiililattiaiseen huoneeseen, johon tulee iso takka. Roikkuva lyhty tulee talon ulkopuolelle jotakuinkin ehkä katon alla olevan piha-alueen keskelle. Symmetria harvemmin on pahasta. Yksittäiset seinäkynttilät tulevat kumpikin yläkerran huoneisiin, toinen toisen huoneen ovenpieleen, toinen toisen huoneen ovenpieleen (tautofoniaa). Yläkerran ruuanlaittotulisijan hiillos ei ole kuvassa, koska en saanut siihen valoa, koska en saanut sen johtoon töpseliä paikalleen, koska en saanut töpselistä irti pistokepiikkejä edes lekalla (räjähteet ehkä auttaisivat?). (Noissa muissa oli töpselit sijoillaan.) Ja sitten, he, jotka ovat olleet jokapäiväisten valotilausmietintöjeni pommituskohteena, huudahtavat nyt: ''Hetkinen, tuossa on kaksi pöytäkynttilää!'' Näin on! Tilaus toimittui nopeasti perille, mutta lähteykseen oli tilaamani paperinukenyöpuvunkantokahvakynttilä-kynttilän tilalle johkaantunut tavallinen pöytäkynttilänjalka (joka oli itse asiassa kalliimpi kuin valitsemani), josta asiasta hienovaraisesti kerroin Minumum Worldin asiakaspalveluun sähköpostitse. Vartissa sieltä tuli vastaus, että he lähettävät heti oikean tuotteen ja voin pitää väärän ihan omanani vain, anteeks, anteeks, anteeks. Oikein kivaa muuten, mutta heidän pitäisi minusta kyllä kantaa paremmin vastuuta ja huolta asiakkaiden mielen tasapainosta! MITÄ minä NYT teen, kun minulla on yksi ylimääräinen kynttilä? MIHIN minä sen laitan?
Kuva johtojen ihanuudesta ja kuva ovenkahvoista ja muista ovihärpäkkeistä. Kahvoista yksi setti minulla oli jo aiemmin, samoin kullanvärinen kolkutin. Maalannen lähes kaikki ovenkahva- ja koristeosat mustiksi. Avaimista saa kiva nipun, varsinkin kun maalaa osan mustiksi ja tekaisee massasta vielä yhden kömpelön ja ison avaimen. Sitten olisi vielä esineistöä. Sain suloisilta ystäviltä lahjakortin edellä mainittuun nukkekotinettikauppaan, ja sillä lunastin itselleni tämän niin tosi herttaisen teeastiaston:
Se ei ehkä mene ihan aukottomasti 1600-luvun astiastosta, mutta laitetaanpa menemään vaikka väkisten kaikessa suloisuudessaan. (Ja eipähän talon aikakausi olekaan lukkoon lyöty.) Astiat on tarraliimattu aika tukevasti paikoilleen, mutta testasin jo ja totesin, että kyllä ne saa varovaisesti irrotettua tarjottimelta (ja pakkauksen pohjamuovista...).
Siinä on posliinini, mammuttimaiset kottikärryt, suloinen harava, tynnyri johonkin tarkoitukseen, sininen lasikannu, kaksi pietarilaista maatuskaa ja pietarilainen puurasia (joka näkyy ottamissani seinämaalaushuoneen sisustuskuvissa) ja Idiootti muistuttamassa, että olisiko aika jo. Muuta ei ole hankittunansa uutta taloa varten (no tässä onkin jo aika paljon), ja yritän pitäytyä näissä ja tehdä muuta esineistöä pitkälti itse. Katapultin silti ostan vielä. Kun näin siskonpojalla 3 euron metallisen katapulttiterottimen (samaa tuotantoa kuin ne kassakoneterottimet jne.), ymmärsin, että nukkekodistani ei voi tulla mitään mielekästä ilman katapulttia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti