Lisää nukenvaatteita. Puuvillamekkoja.

Tässä puuvillamekkoja (pääasiassa). Voi että. Kaikkein kivoimmat kuviolliset puuvillakankaani ovat vielä ompelematta! Mutta on nukkekodin rakentaminen, vesivärimaalata pitäisi ja kohta kun tulee syksy ja talvi, alkaa kutomisvimma. Ja sitten tietysti pitää siivota ja tiskata ja leikata ruohoa (leikkaisin, jos olisi leikkuri, ja talvella en leikkaa vaikka olisikin) ja käydä kävelyllä ja mikäli tulee kutsu, mennä tietenkin opettamaan lapsosille sijamuotoja, ja sitten melkein kaikkein tärkein: pitäisi opetella maailmankartta ulkoa, etten jää kakkoseksi veljelleni. Pitäisi ehkä taas piirtääkin uusi maailmankartta. Mutta yhtä asiaa ei pidä! GRADUA! Siitäkin huolimatta kivoimmat kankaat kai pysyvät vielä kuitenkin jonkin aikaa suloisessa kangaspussissaan ja kenkälaatikossaan ja kasvavat vain ideoina päässä ja ovat vain ilona silmille ja sormenpäille.

No, taaskin esipuheen jälkeen kuvia. Seuraavassa on mallina Disneyn Tähkäpää-nukke, joka on muuten mukava kuvattava. Jotenkin siitä saa helposti otettua kivoja kuvia, johtuen kai sen vekkulista ilmeestä ja nivelletyistä käsistä. Nukella on tässä päällään hame, liivi ja paita, kuten havaitsee jokainen, jolla on silmät. Hameen malli on mummini ohjeen mukaan puolikaarenmallisesta palasta ommeltu. (Kaikki ensimmäiset ompelukseni tukeutuvat siskon, mummin tai ystävän neuvoihin.) Liivin kunhan ompelin vain, hajoita ja hallitse -tekniikalla, kirjaimellisesti. Säätämällä hiljaa hyvää tulee.

Puvun idea on ajatukseni siitä, millainen puku mielestäni sopisi Amy tai Beth Marchille. Malli liiville tuleekin kai alitajuisesti vanhasta Pikku naisia -värityskirjasta:) En ole tarkistanut, mutta uskoisin sieltä löytyvän tuollaisen kuvan, jossa on perhoshihainen liivi - värittämättömänä. Siskon ja minun yhteinen harrastuksemme oli olla värittämättä ja tärväämättä värityskirjoja; kuvat piirrettiin mallista tai läpi, ja vasta sitten oma piirros väritettiin.

Tässä seuraavassa kuvassa on hame, joka on ommeltu kankaasta, jonka sain joskus 10-vuotiaana ja joka on aina ollut mielestäni ehdottomasti Pieni talo preerialla -kangasta. Ei mitään käsitystä, miksi. Ompelin tuota hametta ikuisuuden. En vähiten siksi, että mittasin koko ajan väärin. En käsittänyt edes neljättä frillaa tehdessäni, että jos haluaa rypytetyn frillan, kangaskaitaleen pitää olla leveämpi kuin se, mihin se rypytetään. Huokaus. Ehkä opin läksyn?

Seuraavassa kuvassa alla ensimmäinen nukenvaateompelukseni aikuisena (lasken tässä pois pikkusiskolle tehdyn hunnun ja tyllialushameen ja vanhoista pellavahousista kursitun Erittäin Tuhkimon Rääsyn). Paidan kaavan sain siskolta. Paidan ompelin totisesti käsin. Niinkuin ompelin edellä esiintyneen valkoisen kauluspaidan toki myös. Tuo valkoinen kauluspaita on itse asiassa yksi lempiompeluksistani. Se on niin ohuesta ja kivasta puuvillasta ja se on monikäyttöinen ja mielestäni sievä ja kaiken lisäksi ihan omasta päästä sovelletusta kaavasta, joka on huikea ja koostuu neljästä suorakaiteen muotoisesta kappaleesta, jotka ommellaan lonkalta muotoon. (Lonkalta ompeleminen on tavaramerkkini. Enkä tällä tarkoita sitä, että tuosta vain ohimennen tekaisisin asioita. Tarkoitan sitä, että teen kaiken aina hakuammunnalla ja yrityksen ja erehdyksen kautta. Vetelen aina vähän niinkuin tuntumalta ja sitten puran ja korjaan kärsivällisesti, kunnes lopputulos tyydyttää. Lopputulokset ovat minusta hyviä, mutta koska toimintatapani ovat niin säälittäviä ((en todellakaan osaa mitata!!!)) ja ompelemiseen liittyy niin paljon sähläämistä, en osaa pitää itseäni hyvänä ompelijana lainkaan. Eli siis näkemykseni mukaan hyviä lopputuloksia voi saada myös epävarma mutta kärsivällinen ompelija.)

Disneyn Tuhkimo-nukella on päällään hame, jonka helma koostuu kuudesta kiilakappaleesta ja on levittävän alushameen kanssa melkoisen laaja. Hameen valkoinen satiininauhavyö katosi enkä ole jaksanut leikata uutta satiininauhanpätkää (sakset ovat niin raskaat?). Mutta valkoisen vyön kanssa puku jäljittelee Pikku naisia -elokuvan (1994) Megin vaatimatonta tanssiaisleninkiä. Joskus vielä ompelen silkistä (tai vuorisilkistä) Megin lainaleningin, sen erittäin pramean.

Lisää Pikku naisia -hameita. Alla oleva on Ehdottomasti se hame, jonka takamuksen Jo oli kärtsännyt takan äärellä. Täytyisi nähdä se vuoden 1949 elokuva, koska luulen, että Jolla on siinä ruskearuutuinen hame. En tiedä. Mutta assosiaatio on erittäin vahva, ja jostakin sen on noustava. Toisaalta minulle tulee tuosta nuken nutturasta ja kuvasta jotenkin mieleen BBC:n North and South -sarjan Margaret Hale. Joka tapauksessa nuo kuvassa näkyvät irtohihat ovat lempi-irtohihani.

Ja sitten 1994 Pikku naisia -elokuvan mallin mukaan Jon juhlamekko. Tämä on ehkä minun lempihamein puuvillahameista.