Tudor-pukuihin sain innostuksen ystävältä. Kaavat päälipukuun ja alushameeseen tein ihan itse, josta olen äimänä ja ikionnellinen. Kannatti kuluttaa hyvä tovi aikaa kaavojen pähkäilyyn ja ommella rikkinäisestä lakanasta koeversio poikineen, nimittäin musta tudor-puku valmistuikin sitten hetkessä punaista varten tehtyjen kaavojen vuoksi (mitä nyt hihat piti miettiä uusiksi). Aluspaidan tein ystävän ohjeiden mukaan. Ah! Aluspaitojen ompelu oli niin kivaa! Mikään ei ole niin kivaa kuin ohuen puuvilla-asian rypytysnauhojen kiristäminen. Paitsi silkin ompeleminen käsin! Ja moni muu!
Hameet ovat jotakuinkin historiallisien mallien mukaisia. Vaatekerroksia ei toistaiseksi ole kuin nuo kolme (aluspaita, alushame, jonka helma näkyy edestä, ja päälihame). Mallit nappasin vanhoista maalauksista. Kauan eläköön internet.
Olen iloinen näiden hameiden suhteen monessa asiassa. Ensinnäkin punainen hame on aitoa silkkiä, jota oli mahdottoman ylellistä työstää. Musta hame taas on kunnon samettia, jota ei ollut niinkään helppo työstää, mutta joka toisaalta kätki virheet ystävällisesti. Kummastakin kankaasta olisi saanut ommeltua mitä vain hienoa vaikka ompelisi miten pieleen, koska niiden väri ja pinta yksinkertaisesti ovat niin kauniit. Valitettavasti kuvissa ei näy, miten kauniita nuo kankaat ovat. Toiseksikin olen iloinen onnistuneista kaavoista ja ryhdikkäistä miehustoista (kovikekangasta apuna, ystävän neuvosta) ja hyvästä helman A-linjasta ja helman sopivasta levenemisestä ja laajenemisesta taakse.
Hameen viimeistely on vielä vähän kesken. Kaula-aukon koristelu nyt ensimmäisenä. Lisäksi on laittamatta aluspaidan hihansuihin pitsit. Päälihameen helman reunakirjailujen reunoihin teen vielä kultanauhalla suorat viivat niin, että kirjailut selkeästi rajautuvat omiksi elementeikseen. Ja koristehihat ovat vielä työn alla ja mietinnässä. Mietin myös korujen ja vyön tekemistä uusiksi. Jos oppisin jonkun hyvän ja siron lukkotekniikan. Tässä seuraavassa kuvassa näkyvät punaisen puvun keskeneräiset koristehihat, jotka olisivat muuten kivat, jos eivät olisi niin tönköt. Minulla on vähemmän tönkkö kangas katsottunansa jo sirompiin koristehihoihin, mutta en minä näitä silti roskiin heitä, päin vastoin, ompelen niihin jotkut koristeet:
Tein mustapukuisen neidon (Disneyn Giselle-nukke, tummatukkaisen nuken kaikki hoksaavat Lumikiksi) päähineen ensin punaiseen hameeseen. Mutta se on nyt toistaiseksi mustahameisen omaisuutta, koska se sopii siihen paremmin ja tekee musta-asuisesta neidosta vähemmän kohtalokkaan oloisen yrmyn. En tiedä kummistako hihoista pidän enemmän. Molempien toteutukseen olen ihan tyytyväinen. Mustissa hihoissa oli enempi hommaa, vuorineen päivineen. Valkoinen, joka tursuaa hihojen viilloista ulos, oli työlästä tehdä. Olisi ollut ihanteellista, jos olisin saanut vedettyä aluspaidan hihakangasta esiin viilloista, mutta aluspaidan hihoista olisi pitänyt tehdä ylettömän leveät, jos olisi halunnut saada ne tursuamaan päälihihojen ulkopuolelle, ja siitä olisi tullut ongelmia päälihameen pukemisessa aluspaidan päälle. Rajansa nimittäin sillä, miten paljon kangasta saa kulkemaan pienen nukenhameen hiha-aukon läpi...
Tämän koristelut ovat alkutekijöissään, vaikka toisaalta olisi kiva jättää se näin pelkistetyksi. Mutta kyllä alushameeseen pitää vähän nyt helmiä kirjoa ja päälihameeseen vedellä kultakirjailuja, hihoihin nyt ainakin ja sitten helman reunoihin. Miehusta mietinnässä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti